sunnuntai 29. joulukuuta 2013

MENNEEN VUODEN ASUT!


Nyt kun uuden vuoden kujeet jo kurkkivat olan takaa, kurkin myös kuluneen vuoden asukuviin vähän kriittisemmällä silmällä. Rynnin äsken lävitse melkoisen urakan kun kopeloin blogia vähän sieltä sun täältä kollaasia varten. Vaikkemme vielä olekaan hypänneet numerossa neljänteentoista, koen nyt ittelleni jonkin sortin etuoikeuden asukollaasin julkaisuun etuajassa. Eihän numero 14 ole enää kuin kahden päivän päässä, hui!

Oon kuluneen vuoden ajan yrittänyt näyttää piutpaut sille ajatukselle, että rajoittaisin oman pukeutumiseni pelkästään tutuksi havaittuihin väreihin: mustaan ja pinkkiin. Näitä kuvia selatessa tulin myös siihen lopputulokseen, että olin onnistunut tavoitteessani. Valkoista ja vihreää ja sinistä, täysin vieraita sävyjä on ilmestynyt kaappiini kummittelemaan mustan röykkiön rinnalle! Nykymittapuulla vaatekaappini on selkeästi monipuolistunut ja muuttunut, samaten pukeutumiseni ja ehkä myös se miten maailmaa katson. Toisinaan tuntuu ihan rentouttavalta käydä vaatekaapin kanssa keskustelua siitä minkälainen pukeutuminen mätsäisi parhaiten kulloiseenkin mielentilaan. Toisinaan keltavihreät pöksyt pistävät päähän soimaan aurinkoisia ajatuksia, bailufiiliksissä taas neonpinkki pistää diskohileisiin kuorruttuneet ajatukset tanssimaan kilpaa ja joskus on vain sanottava että kyllä musta vie kaikessa mustaisuudessaan voiton.  Vaatekaapin sisällön kanssa käy hurjan herkästi niin että sitä ehdollistuu jollekin tietylle pukeutumistyylille niin vakaasti, että kaikkea poikkeavaa kavahtaa ja pyörittää pätäään kieltäymyksen merkiksi. Ostin tänä vuonna ensimmäisen valkoisen vaatekappaleeni vuosiin. Gootikkuuden muinaismuistoni huuteli vielä kassallakin rivouksia pääni sisällä ja taistelin kai jollain tapaa etiketinvastaista värivalintaa vastaan vaikkei olisi edes ollut tarvetta sellaiseen. Valkoinen väri oli melkoinen repäisy. Jokainen voisi edes kerran elämässään harpata pois mukavuusalueeltaan ja kokeilla ihan uutta. Voisi vaikka kirmata pitkin järven rantaa aatamin asussa persvako vilkkuen, tai sitten vain tyytyä helpompaan ja uudistaa ilmettään pienillä asioilla. Nyökytän päätäni uudistukselle.


MIKÄLI VIIMEVUODEN 2012 ASUKOOSTE ON VIIPOTTANUT OHI SILMIEN, SEN VOI KÄYDÄ TSEKKAAMASSA TÄÄÄÄÄÄÄMÄN LINKIN TAKAA!























MIKÄ ASU ON LEMPPARINNE?


torstai 26. joulukuuta 2013

Eeppinen joululahja



                                                                                Olipa kerran jouluaattoaamu.
Heräsin aivan normaalisti tokkurassa, hiukset pystyssä ja silmät sikkurassa. Tassuttelin varpahillani kohti pehmeästi hyrisevää keskusyksikköäni, näpsäytin virrat monitoriin ja tömähdin unenpöpperössä sohvaksi kutsutulle tietokonetuolilleni. Siitä alkoi jouluseikkailu, jossa tietokoneen ruudulle, kameran näytölle, tekstiviesteihin ja pienille revityille lappusille raapustetut Pretty Little liars-tyyppiset vihjeet ohjattivat minut halkokasan luota varastoon ja kohti joululahjaani. En ollut raapustanut tätä toivetta pukille moneen vuoteen, vaikka salaa toivoinkin että haaveeni toteutuisi ja saisin toteuttaa itseäni muutenkin kuin vain kirjoittaen.  Revin hopeamustaa lumihiutalekuvioista paperia joulupukin ( tai no.. Peten) silmien edessä melkoisella raivolla ja luulin ensin saaneeni ison mustan matkalaukun. Kun riuhtaisin soitinkoteloksi kutsutun veskan kokonaan ulos paketista oli ilmeeni varmasti ikuistamisen arvoinen. En oikein vieläkään tiedä miten päin pitäisi olla, käyn varmaan vähän ylikierroksilla. Onhan se hurjan jännittävää, ensimmäinen ihan oikea oma soitin! Käsittämöntä, kuinka tämä kaksilahkeinen jaksaa muistaa hartaimmat ja hyssytellyimmätkin toiveeni, jopa tälläiset "ehkä sitten joskus"- kastiin lukeutuvat kuiskaukset!


 


Olen rakastanut, tai siis, rakastin, soittamista aina kakarasta angstiteiniksi saakka. Pianon pimputtelu ja koskettimien raivokas hakkaaminen oli valtavan iso osa elämääni yläkoulun alkuaikoihin saakka, ja sille tielleen se kiippareiden tiluttelu jäikin. Hautasin luovan soittamisen sen siliän tien kun rakkaasta harrastuksesta tuli liian monimutkaista ja "turhantärkeää" klassisen musiikin suorittamista. Nuoteista soittaminen tuntui niihin aikoihin syövän kaiken hauskuuden korvakuulolta soittamisesta, eivätkä pianotunnitkaan maistuneet enää miltään muulta kuin sahanpurulta. Nyt ovi aukeni sellaisen puhallinsoittimen maailmaan jossa en ole koskaan aiemmin käynyt vieraisilla.





Saksofoni. Yamaha yas-280.

Saksofonin pehmeä ja viettelevä ääni on kiehonut korvanystyröitäni jo niin kauan kuin jaksan muistaa, ja jostain syystä iso osa fiilistelykappaleistakin sisältää tuon mystisen soittimen melodioita. Itse soiton kanssa on käveltävä pikkuruisin askelin, sillä myönnän etten ollut tätä päivää ennen edes koskenut saksofonin kaltaisiin soittimiin. Ei nokkahuilulla vingutettua ukkonooaa ehkä lasketa samaan kastiin.
Tänään harjoiteltu "soitinterapia" tuntui tepsivän, ja sain ison leveän hymyn kasvoilleni huomatessani että kun on riittävästi tahtoa, on myös avaimia oppimiseen. Ensin tietysti pusersin saksomafoonista ulos ulostusääniä muistuttavia pörähdyksiä ja suhahduksia, omituisia truuttauksia ja vinkunaa, kunnes ensimmäisen nuotin "sulosoinnut" kajahtivat ilmoille. C-nuottiasteikkoa edestakas soiteltuani uskalsin opetella Peten opastuksella myös ihan oikeaa melodiaa, eikä Destination Calabriankaan handlaamiseen kovin kauaa mennyt. Tasainen puhallustekniikka on vielä paikkapaikoin erittäin hakusessa, mutta vielä on kesää jäljellä..


Nämä alle listatut biisit olisi kyllä ihan överisiistiä oppia alusta loppuun, sitten joskus!








Image Hosted by ImageShack.us

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Oletko sinä hymyillyt tänään?



"Elämä on mustaa, jos uskot sen olevan mustaa.
Elämä on keltaista, jos sanot sen olevan iloisen keltaista.
Kirjoitat elämäsi käsikirjoitusta musteella, jonka värin itse valitset."
TOM LUNDBERG


lauantai 21. joulukuuta 2013

Mitä siulle kuuluu - ähkypaketti







Vaikka lärvipäivitys on hyvin kovin pointiton ja valju, on nyt tyydyttävä sellaiseen kun ei päivän asuista tai muista hömpötyksistä ole tullut räpsittyä kuvia herraties kuinka pitkään aikaan.  Netissä pyörivä 11 randomia faktaa-ja 22 salaisuutta-haaste tuntui nyt tähän hetkeen sopivalta, tai siis, niin helpolta välipäivitykseltä ettei tarvitse edes aidan toiselle puolelle kurkottaa kun voi vain kävellä suoraan sille mukavuuusalueellensa.


Tässäpä pari randomia.
1. Asuntomme muistuttaa yhä akrobaattista temppurataa. Kyllä muuten motoriikka ja kehonhallinta kehittyy, kun saa vähän väliä varoa mihin sitä töppösensä asettaa. Villinä törröttävät ruuvit, vasarat, pitkin lattiaa ryöppyävät työkalupakit, lattian pätkät, vaatenyssäkät, jätesäkit ja pahvilaatikot, ne ovat tulleet liiankin tutuiksi.

2. Hörpin tässä samalla liian pitkään auki ollutta ja seitinohuesti etikoitunutta punkkua. Maistuis varmaan sullekin.


MIKÄ MIES, MIKÄ ÄÄNI   


3.  Miulta pääsi äsken parku, kun kuuntelin J-Aholan version Ave Mariasta. Tähän liittyy sellaisia muistoja jotka haluaisi tallentaa aivojensa sopukoihin ikiajoiksi.
 


4. Datailen vinyylilankkulautakasan vieressä. Yksi huone on jo saanut kyytiä tuosta kuvassa näkyvästä retrosta mosaiikkiparketista joka ei jostain kumman syystä sykähdyttänyt kovin rusehtavalla värisävyllään.





5. Leivoin äsken pipareita vielä lisää  TÄLLÄ OHJEELLA^, joka on monen monituista kertaa hyväksi havaittu, ja parempiin suihin naposteltu!



6.  Tein tällä viikolla elämäni ensimmäisen piparitalon töissä. Ei mikään mestariteos, mutta kelpaa!

7. Olen todella pahassa koukussa Valehteleviin Viettelyksiin.

8. Ja vanhoihin Addams Familyihin! Palokunta, poliisi, viranomaiset somebody help me! :D Kohta oon varmaan niin juurtunut sohvaan että kasvan sohvatyynyihin kiinni.


9. Anita Masiewiczin tekemä näköiskuvani jaksaa ihmetyttää. Tää on niin hieno etten löydä sanoja!



10.  Ostettiin keittiöön kiva jouluvalo. Koruton, karu ja yksinkertainen!

11. Oon kävellyt kohta 2 viikkoa putkeen Peten kuomakengät jalassa, kun odottelen uudenvuoden alennusmyyntejä ja halvempia talvikenkiä silmät kiiluen. On siinä näky, kun 38-kokoseen kinttuun änkäsee nelikolmoset ronttoset.



22Salaisuutta

1. Mikä soi nyt? Mikä soi päässäsi?
    ← TÄÄ EI LÄHE PÄÄSTÄ POIS
Taustalla soi J-Aholan joululevy, jota tuossa aiemminkin vähän hypettelin.

2. Mitä teit tänään? Mitä teet huomenna?
Ruokashoppailtiin päivällä, siivosin kämppää, tein ruokaa ja editoin puolikkaan päivän verran Positiivisuusprojektia valmiimmaksi. Pyöräytin pohjat suklaatartaletteihin ja söpöilin Peten kanssa soffalla Pretty Little Liarsin parissa. Söin liikaa suklaata.
Huominen on mysteeri.

3. Mitä tekisit jos olisit päivän murmelina?
Toivottavasti en samaa kuin siinä elokuvassa, jösses!

4. Lempi bändi? lempi biisit?
 Lempparibändiä ei tällä hetkellä ole, vain monta timanttista helmeä.
← Tämä Kamelotin tekele kuuluu luukutetuimpiin biiseihin.
 
5. Kahvi vai tee? miksi?
Voisikin laittaa sumpit pihisemään kun vähän meinaa silmät luppaista.

6. Kuvaile millainen olit 4 vuotta sitten. Kuvaile tarkasti!
Anorektikko pinkkimustahiuksinen goottityttö, kokin ammattiin orientoitunut ja erittäin intohimoinen leipuri, auttamattoman rakastunut pitkätukkaiseen hevimieheen ja ensimmäiseen yhteiseen asuntoon muuttanut.

7. Miksi alotit bloggaamisen? Miten keksit blogisi nimen?
 Kirjoittaminen ollut keino rentoutumiseen ja mietiskelyyn, ja halusin jakaa rakkaan harrastuksen muillekin omituisille otuksille. Blogin nimi on vielä itsellenikin mysteeri, kirjoitin sanoja putkeen ja siinäpä se. Ei mitään sen syvällisempää.

8. Ketä fanitat?
Ihailen mummoani kovasti. Vahva ja upea, maailman paras isoäiti.

9. Kerro 5 parasta vloggaajaa ja bloggaajaa
 Miten miuta tuntuu että oon nämä parhaimmuudet jo joskus listannutkin johonkin..

10. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Punainen tupa on jo, perunamaakin kaiketi omasta takaa, seuraavaksi varmaan farmari-audi, kultainen noutaja ja kaksi lasta.

11. Mitä tahdot tehdä ennen kun kuolet?
Elää sellaist elämää jossa on kerrottavaa mahdollisille jälkipolvillekin. 

12 Voisitko muuttaa ulkomaille?
Mikä jottei. Sitten kun elämä täällä susirajalla alkaa kyllästyttämään, voisi piipahtaa vuoden tai pari sivistämässä itseään jossain ihan muualla. Young money cash money ei vain taida kuulua lausahduksiin joita käyttäisin, ja ulkomaanhaaveisiin saa säästää vuoden jos toisenkin.

13 Salmiakki vai suklaa?
 Salmiakki on syntisen pahaa tavaraa, hyhheijjaa! Suklaata sen olla pitää!

14 Mitä pelkäät eniten?
Sitä että jäisi jossain elämänvaiheessa yksin.

15 Ammatti, josta haaveilit pienenä?
   Mäkkärin kassa. Oikeesti aattelin että ois aika siistii, kun saisi popsia hampurilaisen jos toisenkin poikineen siinä samassa kun friteeraisi vähän perunoita ylipainoiselle kansalle.

16 Tarkoittaako tuima mielestäsi suolatonta vai suolaista?
 SUOLAISTA! HIRMUSEN TUIMMOO RUOKKOO!

17 Vasta vai vihta?
   Tästä muistuikin mieleen että saunavasta jäi ostamatta. Himskatti.

18 Oletko onnellinen juuri tällä hetkellä?
   Pakko myöntää että tämä alituinen asunnon sekasorto korventaa sielua sen verran, etten ihan 100% tyytyväinenkään koe olevani. Toisaalta, kahden viikon loma alkoi juuri eilen ja sekös ilostuttaa joulustressiin puristunutta kondiittoria!

19 Mitä vihaat yli kaiken?
   Sitä ettei nykyään jää töiden ja arjen puserruksen ohella riittävästi aikaa ystäville! MURrrha!

20 Kuinka monta etunojapunnerrusta jaksat tehdä?
   En uskalla koettaa, kun kuntoilu on rajoittunut lähinnä jääkaapin ja tietokoneen väliseen lenkkeilyyn.

21 Asia, josta olet riippuvainen?
   Villasukista ja takasta

22 Oletko intro- vai ekstrovertti?
 Introvertin piirteistä oon yrittänyt taistella kynsin ja hampain irti, ei elämän tartteisi olla ihan näin sulkeutunutta ja pienen piirin sisäistä! Vielä nelisen vuotta takaperin olisin varmasti tunnistanut itseni miltei kaikista TÄNNE listatuista piirteistä, tältä vilkaisulta täppäsin itseni enää muutamaan kaikeksi onneksi.



Yhteenvetona voisi sanoa, että kuuluu oikein hyvää!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kirje joulupukille



Parahin pukki.
En ole tänäkään vuonna ollut se sädekehäinen kiltti tyttö joka ansaitsisi pihamaalleen shetlanninponin lahjapaketissa, avoferrarin tai lomamökin Ibizalla. Sen sijaan olen ollut sama pahalapsi kuin aiempinakin vuosina. Helvetin liekit eivät ole ylettäneet korventamaan kylmääkin kylmempää ulkokuortani, ja tästä syystä toivoisin konttisi täyttyvän toinen toistaan pehmoisemmista ja lämpöisemmistä puketeista. Erittäin super hyper lämpimät villatöppöset saisivat pakkasessa masentuneet varpaani taas hymyilemään, eivätkä itse neulotutkaan tumpukkaat olisi nakkisormilleni pahitteeksi. Mikäli neulomispuikot eivät pysy hyppysissä totuttuun tapaan, niin tässä listattuna muutamia tehdastonttujen tekemiä lämmikkeitä.



En osaa päättää jotta mikä näistä haalareista olisi mieluisin.
Mikä neljästä miellyttää silmääsi eniten?


Kotona voisi saapastella myös tämänmoisessa catsuitussa.

Norjalaisella blackmetallilla kylmetetty sydän sykkii paremmin pehmeiden kääryleiden alla, ja remontoidessa virttyneet, reikäiset kotikalsongit joutaisivat jo manan maille. Mikäli tilaa on yhdelle erityisnyytille, voisin käärylöityä kotona luurankokuvioiseen hyytävän pelottavaan Onepieceen eli näin suomalaisittain sanottuna teletappipukuun. Valtoimenaan löpöttävässä potkupuvussa voisi temmeltää ihan mielin määrin, ilman farkkujen tai trikoohousujen painavien vyötäröresorien tuomaa ahdistusta. Joulunakin saisi ottaa vielä yhden hakaristitortun vailla murhetta siitä, että housun napit sinkoutuisivat kolmanteen todellisuuteen valtoimenaan pursuilevan vatsaköllykän armoilla. Katuvilinään en ehken moisessa mukavuusasussa uskaltaisi sukeltaa, mutta sohvan ja jääkaapin välisessä sahauksessa jättivauvan asu ei pistäisi poskia punottamaan häpeästä. Jos jonain kauniina päivänä minuun törmää kaupassa potkupuku päällä, niin sitten saa katsoa pahasti. "Noh ei sitä muillakaan kummosia vaatteita ole, verkkareita ja lenkkareita.. jos äkkiä vaan käväsen niin ei kukaan tätä asua pahalla katso!"



Kolmannessa sarakkeessa pääsenkin erittäin monena (LUE:jokaisena) vuotena kismittäneeseen aiheeseen: Talvikenkiin. Olen nyt wanhana ja viisaana päätynyt valkoisen hunnun aikakautena siihen, että kaunis talvikenkä on vain urbaanilegenda. Ei sellaista ole olemassa. Jollain oudolla tapaa aivojeni vipstaakkelit ovat kääntäneet nappuloidensa asentoa niin, että Moonbootsit ovat alkaneet näyttää jopa ihan siedettäviltä. Oikeastaan, aika näteiltä. Tai no, ei näistä laskettelukengän näköisistä jumpuloista ehkä kauniita adjektiivejä käyttäisi kuvaamaan yleisesti,mutta liittäisin monoihin ainakin yhden elementin joka tuntuu olevan koko tämän joulukirjeen sisimmäinen ydin. Moonbootsit, ne jos jotkut näyttävät siltä että kintut pysyisivät lämpiminä! Oh boy ja boy london sentään, olisikohan tässä sellainen saapaspari jotka voisi vain sutaista jalkaan ja rynnätä pää kolmantena jalkana lumitöihin ilman viisiä villasukkia välikerrastona. Moonbootseissa voisi vaikka patikoida yksinäisille vuorille ilman hypotermiaa!


Neljän koplasta puuttuu vielä yksi sielua ja kehoa lämmittävä elementti. Puu.
Kankaisten pakettinytteröiden jälkeen lahjalootaan kelpaisi vielä kaikista toivotuin joululahja, peräkärryllinen koivuhalkoja ja suoraan kotiin toimitettuna. Tämä toive on ehkä vähän turhan omituinen toteutettavaksi, mutta takan edess tuntitolkulla köllötelleenä voin vain todeta että kyllä se oma koti on paras koti. Ja siellä missä on takka, siellä olen minäkin. Nytkin vuoroin tietokoneen edessä hytisemässä, ja vuoroin takan loimussa lämmittelemässä. Paras etukäteisjoululahja oli kuitenkin se, että saatiin muutto hoidettua kunnialla tähän ikiomaan lukaaliimme ja ihan aikataulussaan. Koko komeus on vielä yltäpäältä rempallaan sieltä sun täältä, ja remonttikin vielä puolitiessään uuden lattiamateriaalin valintaa myöten.. Mutta silti. Ajatus joulusta omassa kodissa lämmittää kaltaiseni otuksen sisintä jopa enemmän, kuin vierelläni hehkuva tuikkukynttilämeri.

Jos edellämainitut härpättimet kuulostavat liian monimutkaisilta kotkotuksilta, myös sellainen 7-oikein- lipuska voittonumeroilla kelpaa varsin hyvin. Hou hou. ;D

lauantai 7. joulukuuta 2013

MY DAY WITH SOUND EFFECTS





Kooste siitä, kuinka seikkailin yhden päivän ajan ääniefektien mystisessä maailmassa.
Tämä lieneekin kaikkinensa omituisin video jonka olen koskaan tehnyt. :D