torstai 31. lokakuuta 2013

Oma koti kultainen

Omakotitalo kaksinverroin platinoidumpi!
Pitkän etsimisen jälkeen mieluinen tönö käveli vastaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Jo pidemmän tovin samaa torppaa vilkuilimme, kurkistimme kesällä kaninkolon sisään ja se oli menoa sitten.
Mukavan kokoinen tupa vähän syrjemmässä sykähdytti ensivierailulla hauskoine yksityiskohtineen. Se tuntui kodilta.

Ajatus omasta kodista tuntuu vieraalta ja kutkuttavalta. Olen asunut koko ikäni kerrostaloissa ja muissa kyttääjämummojen kokoontumisajoihin erikoistuneissa majoitusratkaisuissa, ja tälläkin hetkellä sellaisessa kämpänpahasessa jossa ei voi edes kukkapenkkiä möyhentää ilman uteliaiden selkäänporaavia katseita. Pihapicniccikin on ollut vain kaukainen ajatus siellä jossain, tulevaisuudessa. Nyt voin siis sanoa että riennän autuaan tietämättömänä kohti uusia koitoksia ja velallisen harmaata (ja pinkkiä! pinkkiä ei saa unohtaa!) arkea, kotiaskareita ja lumitöitä. Eikä aikaakaan, kun sudin jo seiniin uutta pintaa, ladon pitkälettisen Shagrathini kera parkettia ja sipistelen sisustusta vimpan päälle. Remonttihommat pitänee ottaa vastaan koitos kerrallaan ja yrittää etsiä sitä kultaista keskitietä unelmakodin rakentamiseen.

Nyt näpyttelen täällä juuri kauppakirjojen signeerausrumban läpikäyneenä, väsyneenä ja pirullisen onnellisena hymyillen. En malta odottaa mitä tulevaisuus, ja ennenkaikkea rauhallinen asuinympärö tuo tullessaan!

Eräs lähitulevaisuuden kortti on kuitenkin vielä kääntöpuoleltaan valkoinen, ja te voitte vaikuttaa siihen mistä jokerikortti muodostuu. En ole aivan varma löytyykö tälläisen ainaiseen rättirälläykseen ja kenkäkuherteluun painottuneen blogin lukijoista sellaisia, joita kiinnostaisi nähdä kuinka kotimme muotoutuu juuri sellaiseksi mörkömagian linnoittumaksi millaiseksi sen kaavailemme. Ovatko remppajutut totaalisen out? Toteutanko mahdolliset kotipäivitykset videolla vaiko valokuvina? Vielä on monta kyttyräistä kysymystä vinksallaan ja korttipakassa avoimia lovia teidänkin vastauksillenne. Nyt niitä ehdotuksia otetaan avoimin sylein vastaan.



Sellainen se.
Meidän tuleva kotimme.
90-rakennettu omalla 0,4ha tontilla ja noin 111 pinta-alaa.

tiistai 22. lokakuuta 2013

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kuinka laitat rastat päähän?

"Voisitko joskus laittaa kuvaa tai videota miten laitat nuo rastat?"





Kyllä voin, ja tässähän tätä!
Unohdin upata tämän rainan blogiin niihin aikoihin kun 10 000 youtubetilaajan spesiaalin aikoinaan nettiin sain ladattua.  Tuntui helpommalta näyttää rastanytteröiden päähänlaitto videolla kuin kuvilla, joten siitä syystä tarjoilen jälleen liikkuvaa kuvaa. Vähän harmittaa kun en aiemmin ole älynnyt jakaa tätä tutoriaalia blogissa unohdushairahduksien vuoksi, mutta toivon että ette parin kuukauden *kröhöm* viiveen takia anna vielä satikutia.  :D




maanantai 14. lokakuuta 2013

Scene-tukka.




Kyllästyin blondiin, kaivelin hiusväritötsien jämäpurkkeja ja nyt kävi näin.
Ei ihan näin scene-emoa pitänyt tulla kyllä, mutta onhan tämä kylmän sävyinen hiuskuontalo ihan hauskaa vaihtelua. :) Tulipahan todettua ettei kestoväripinkkiä hiusväriä ole oikeasti olemassakaan vaikka niin kivenkovaan väitettäisiin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ombre Hair





Long story short.
Innostuin värjäilemään ja vaalentamaan ittelleni jonkin sortin gradient-väritteisen letin, pinkin ja violetin sävyissä tietenkin. Kuljen vähän jälkijunassa tämän ombre hair-innostukseni kanssa ja tartuin sutiin vasta kun juurikasvun pituus vitutti tarpeeksi. Sinnittelin sietämättömän juuriharmauteni kanssa huikeat  5,5kk, kunnes ärsytysharmistuksen käyrä kohosi niin korkealle ettei enää jossittelu auttanut ja luovutin. Yleensä oon hiusjuttujen suhteen vähän kerkeävämpi eukko, ja kyllästyn juureen kuukaudessa. Sisäinen Sini Sabotage tais nostaa päätään tai jotain.Punaisten hiusvärihairahdusten ohella yksi asia on ainakin varmaa. Kaikessa omituisuudessaan tämä pinkeröinen shokkivärisävyn värjäyksen jälkeen olo tuntuu paljon kotoisammalta, eheämmältä ja siltä oikealta Insikseltä. Jotkin asiat eivät vain muutu, pinkit perversiot ainakaan.


Vaaleanpunaisen värin taioin roimalla kädellä laimennetulla biozellin hoitonaamiolla, vaaleanpunertavan pastellivärin aikaansaamiseen riitti pieni nökäre hoitonaamiota ja kymmenkertainen määrä hoitoainetta.
Flamingopinkillä sain aikaan vanhan tutun shokkipinkin vivahteen keskivaiheille, ja violetteihin väreihin käytin loppupurkin special effectsin Fishbowlista. Ja tätä kirjoittaessa oon miettinyt varmaan viisi minuuttia, miksi shokkipinkit hiusvärit nimetään flamingoiksi, kun ne pitkäkaulaiset otuksethan ovat oikeasti oranssihtavan vaaleanpunaisia. Jotenkin kummassa sitä hyppää aina jännän äärelle.



Tältä miun hiukset näyttivät silloin, kun olin lättäisyt tuota edellämainittua "pinkkiä" Biozellia hiuksiin laimentelematta. Lähtökohta oli hailakka pinkki, ja lopputulema..noh... Punatulkkua taas. Ja tuo juurikasvu. Herramunjee.

Hiusten kanssa pelatessa hairahdin kadun toiselle laidalle katsomaan onko se ruoho vihreämpää vaiko ei, kun pistää vanhat luottotuotteet vaitoon. Kun kirjaimellisesti surkea vaalennusaine vaalensi jo valmiiksi vaaleahkon hiuspohjani oranssin sävyiseksi (WTF!), päätin taas ties kuinka monetta kertaa etten enää suosikin pallille hivuttautunutta vaalennetta aio jatkossakaan vaihtaa. Garnierin vetyperoksidit saavat jatkossakin jäädä sinne hyllyyn mihin kuuluvatkin, ostan paljon mieluummin Tokmannien myymää halpismerkkiä, Eleaa, ja vaalentelen juureni sillä. Elean super blondilla hiukset vaalenevat yhdellä vaalennuksella miltei platinablondeiksi jo ilman mitään naamioitakaan. Tiiä sitten mitä akkuhappoa ne tuohon Venäjän ihmeeseen työntävät, mutta kyllä muuten vaalenee. Eikä kukkarokaan irvistele, kun yksi tötskä kyseistä myrkkyä maksaa vain kuutisen euroa.



Oon havainnut itsessäni jo toistamiseen omituisia luonteenpiirteitä. Kai se on jotain uudistumisenhalua, kun värjään joka vuosi yhden kerran hiukseni kirkkaan punaisiksi, vain todetakseni että ei perskutarallaa eihän nämä olekaan yhtään niin kivat kuin kuvittelin. Kärvistelen punapäänä yhdestä kahteen kuukautta, ja palaan vanhaan tuttuun pinkkiin. Onneksi en sentään niin pitkälle ole mennyt, että oisin rakkaat pinkit pidennykseni uittanut punaisessa värissä. Siinä vaiheessa sais jo itkeskellä väärän värisen hiustupon edessä, jota ei luojakaan pelastaisi. Pidennyskatastrofissa olisi kyllä uli ulia kerrakseen. :D