sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Leather



*


JACKET: oui
TOP: second hand 
NECKLACE: JP Riihelä
TROUSERS: second hand
BOOTS: second hand (pennangalan)

Pari onnellisuuden oivallusta tältä päivältä:
Jared Leto ei pettänyt Mr Nobody-leffan päätähtenä. Jestas kuinka hyvä leffa ja upia mies!
Utransaaren keväiset maisemat jaksoivat hymyilyttää,vaikka halusinkin tehdä alkutalvesta nuuskamuikkuset ja ottaa hatkat pakkasesta, on kyllä ihanaa nähdä kuinka luonto herää henkiin näin keväällä!
♥ Vaikka Turmiottaren ja Lenunen lähdön jälkeen jäikin vähän haikea fiilis, niin ei tämä leikin loppu ole. Mieltä lämmittää kummasti ajatella, että kumpaistakin pääsee näkemään uudestaan lähikuukausien aikana!
Viikonloppuna kuvatut videot ovat ihan hulppeita! On vaikeaa pitää naamaa peruslukemilla ja hillitä naurunpyrskähdyksiä kun jo tunnelma välittyy videoistakin ruudun tälle puolen. :D
Vaikka kirppikselle lähteminen olikin vasta heränneenä yhtä mieluisa ajatus kuin ananas takaluukussa, niin shoppailukierros kannatti. Sai taas huokailla kohtalolle, kun kauan etsitty paitariepu löytyi parilla eurolla juuri kreivin aikaan!
Ja mikä parasta. Asunto on sellainen myllerretty kaaos ettei ole tosikaan. .. JA saan viis veisata sörsseleistä seinillä, kääntää kylkeä ja skipata siivouksen huomiselle. Laiskuuden piikkiin kaikki tämä.

 photo tumblr_lz572q9q7o1r851noo1_500_zps54a18248.gif photo tumblr_mj3sm4sTLy1rdw15co1_500_zpsa49567c9.gif

Näin on näreet.
Ensi viikolle onkin tiedossa oikea pyrskähdys erilaisia päivityksiä, joten till then, adios!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

What's up?
















SHOES: spiritstore  TUNIC: disturbia  JACKET: second hand



Ois voinu siivota vaikka..

Kesäkuntoon 2013- projektit eivät ole minua varten. Sen sijaan että himokuntoilisin veren maku suussa ja hampaat irvessä hoikempi kroppa silmissä kiiluen, yritän notkistaa kalman kankeita jäseniäni venyttelyn ja rennon hölkkälenkkeilyn avulla. Työ jota teen on  fyysisesti keskiraskasta seisomatyötä lyhkäisillä tauoilla, ja päivät venähtävät usein +10 tunnin mittaisiksi. Jatkuvasti oikkuilevan alaselän takia aloitin venyttelemään säännöllisesti jalkoja ja selkää erilaisilla kotonatehtävillä liikkeillä, ja tulokset ovat jo nyt havaittavissa parantuneena hyvänä olona ja huomattavasti terveempänä selkänä! Ei sitä ihmeitä tarvitse tehdä hyvinvointinsa eteen kun jo huomaa selkeän muutoksen! :)

lauantai 20. huhtikuuta 2013

illuusioita




 sanojesi tulva osui vasten kasvojani
kuin viinilasi lattiaan
pirstoutui tuhansiksi osiksi
vaikka sehän tuo onnea, sanotaan

se mitä on ollut, ei ole enää,
eihän rikkinäistä voi korjata

en vastannut vaan nyökkäsin,
vaikka olisi voinut huutaa
joku siivoaa sotkun kuitenkin

entä jos lasi olisikin peiliä
ja heijastaisi puheesi pois
jäisikö jäljelle spektri elämän värejä?




Puoli viinilasia hörppineenä, kuumehouruisena tulee tälläistä jonkin sortin runoutta.. Eilen hajotin lempparilasini ja se jos jokin harmittaa. Että pitääkin olla tämmöinen mämmikoura! Toivon että huomenna olisi sopiva päivä videojorisemiseen, niin ettei tarvitsisi pelätä jatkuvaa niiskuttamista! :D

Leppoisaa lauantaita jokaiselle!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Hauskoja youtubepätkiä




















Silloin kun väsyttää ja on kevyesti flunssatuhnuisen olon vuoksi haikea olo, omista youtubesuosikeista kaivellut videoklipit tulevat tarpeeseen. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä lyhyttä tynkää, katsoin ylle ripotellut videot silmä kovana lävitse. Ilmeeni muuttui välittömästi kyllästyneestä hapannaamasta niin, että hymyilen täällä kuin mikäkin hangon keksi. Mikäli kaipaat piristystä, toivon että löydät sitä näistä videopätkistä! :)



Tämä lienee täydellinen "miltäs nyt tuntuu?!" - video. 11h töitä takana, ja huomenna herätyskello laulaa lollottaa kahdelta aamuyöllä. Pää on tällä hetkellä kuin haminan kaupunki, liekkö syyttäminen myös noihin videoihin. Palailen kommenttienne pariin heti kun työstressi hellittää! 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kuinka paljon on tarpeeksi?







Olen viime aikoina pläräillyt lävitse varsin paljon kierrätykseen ja vaatepaljouden karsimiseen perehtyviä blogeja, ja niiden inspiroimana ajattelin sukeltaa vähän omaakin vaatekaappiin ja mietiskellä mitä sieltä oikeasti tarvitsee ja mitä taas ei niinkään. On mielenkiintoista lukea siitä paljonko erilaisilla ihmisillä löytyykään hynttyitä kaapin hyllyiltä ja verrata niitä lukemia omaan kaappisaldoonsa. Aloitetaas lähtötilanteesta:

Housuja yhteensä 17 kappaletta.

2 pitkälahkeiset jumppahousut
1 römppähousut jotka saavat tuhoutua pihatöissä
2 kotipöksyt
1 urheilucaprit
1 shortsit
1 kahisevat ulkoiluhousut
1 työhousut
3 pvc / tekonahkapöksyt
2 renksupöksyt
1 pöksyt jotka eivät päälle mahdu
1 pöksyt jotka vaatisivat korjausta
..ja uusimpana nämä neonkeltaiset pillifarkut




"Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla
Hukutit pelkoa ja heikkouttasi
Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa,
Halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä "


Uskoin housulukeman kohoavan vieläkin isommaksi. Olin jo valmis häpeämään julkisesti saldoa joka koko kaapin sisältä löytyykään, sillä pukeudun erilaisiin pöksyihin kolmena-viitenä päivänä viikosta. Housuissa ostokontrolli on pysynyt näemmä hanskassa kohtuullisen hyvin. Kaikki housut pääsevät säännölliseen käyttöön noita yksiä hutiostoksia lukuunottamatta. Inventaarion aikana puin jokaiset päntsit päälleni ja pyörähtelin mannekiinina peilin edessä.  Yhdet housut olivat näemmä unohtuneet housuboxin perille pieneen myttyyn, ja täten jääneet täysin korjaamatta. Toiset kirppikseltä 20 sentillä ostetut "tavoitehousut" ovat samaten viruneet liian pikkuisen kokonsa vuoksi hyllyllä niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Yhdetkään housut eivät olleet puristavia tai ahdistavia, saati sellaisia että jättäisin ne pitämättä väärän värin tai leikkauksen vuoksi. Musta on aina varma värivalinta!





Mikä onkaan sitten se tieteellisesti korrekti, RIITTÄVÄ määrä kaksilahkeisia? Tarvitaanko viisi tai kymmenen  erilaista pöksyä, vai pitäisikö jokaiselle päivälle olla oma housuparinsa?
Tekee hyvää pysähtyä miettimään onko onnellisempi kukkurapäisen vaatekaapin kera vai pärjäisikö sitä vähemmälläkin.  Silloin  vaatteita on selkeästi liikaa, jos ei enää muista mitä oikeasti omistaa.  Jokaisella on omat heikkoutensa, ja joskus tavaroita tulee hamstrattua selkeästi yli oman tarpeensa. Omasta housujeni komppaniasta kaikki yksilöt ovat sellaisia, että voisin ne pistää vaikkapa arkena jalkaani. Hintaluokaltaankin ihan järkevissä mittasuhteissa, kalleimmat ovat maksaneet minulle 40 euroa ja edullisimmat 20 senttiä. Yksille housuille annoin uuden elämän tuunaamalla, kun ne olivat lentämässä roskikseen huonon kuntonsa takia. Iso osa housuista on näköjään lennähtänyt kaappiin  second handina. Kierrätys kunniaan!




Kun shoppailin toissapäisen ruokakauppareissun lomassa Seppälässä, edelläpohdiskellut asiat pyörivät päässä karusellin lailla. Tarvitsenko oikeasti uusia pillifarkkuja? Onko 20€ ja rapiat liian kova hinta perushousuista? Tuleeko näitä pidettyä? Kyllästynkö neonväreihin? Siinäpä vasta pala purtavaksi. Nettishopatessa tulee harvemmin mietiskeltyä yhtään mitään, miksi siis mietiskelemään silloinkaan kun ostelee vaatteita ihan konkreettisesti kaupasta. Väri houkutti kirkkaudellaan kuitenkin niin kovasti, etten enää rohjennut jättää neonvärisiä hurmureita ostamatta sovituskopissa hikoilun ja ähkimisen jälkeen. Suljin siis silmäni siltä tosiasialta että olisin voinut elää ihan hyvin ilman näitä housujakin. Ja näin saan taas tavaratulvan vietävänä purra hammasta, vaikka keltaiset makkarankuoret ovatkin yhä mielestäni niin kauniit kuin kaupan loisteputkienkin sokaisemana..



Heitän teille siis palan purtavaksi.
Kuinka paljon on tarpeeksi?

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Lepakoita vintillä





Takki: OUI
Tumpukat: Peten äidin neulomat
Huivi: joululahja äipältä (seppälä?)
Pipa: 
ystävänpäivälahjana äipältä (henkkamaukalta)
Pöksyt: second hand
Kengät: new rock neptuno, second hand
Laukku: Guess phantom bag, second hand

Oon kattonut tuota otsikossa lukevaa videota mindrape-versiona kahdesti putkeen ja nauranut itteni tärviölle niin että olemattomiin vatsalihaksiin kivistää. Sitä se superhuono huumori teettää väsymykseen yhdistettynä. Vaan ei auta itku markkinoilla,  pitää painaa tukka putkella eteenpäin!






Huonon tekstientryn jatkeeksi pari yhtä hölmöä kuvaa parin viikon takaa. Internetti näytti myös hetki sitten kessua oikein kaksin käsin ja pärstän edessä heilutellen. Olin juuri näppäilemässä viimeisiä lauseita erään toisen blogikirjoituksen täytteeksi, kunnes se perinteinen tapahtui. DYNDYNDYYYYN. Ja eikös se mozilla fuckyoufox kaatunut sen siliän tien. Eikä automaattitallennus tietenkään ollut tallentanut kuin ensimmäisen chapterin hajatelmatäytteisestä tekstistäni.







Kuvista voisi vetää aasinsillan suoraan tähän klassiseen kummeli-sketsiin.

Päässä liikkuu.....
EI MITÄÄN

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Vieläkö on villihevosia?




Tuhannen osan realitysarja insanity + kirpukkaat torit saa jälleen jatkoa. Tällä kertaa kannoin putiikista ulos ilonkyyneleet poskilla pinkin Cyberdogin fleeceboleron, biohazard-merkillä koristellun t-paidan ja pitkän ja supermuhkean neuletunikan. Halpoja eivät olleet, mutta sitäkin nätimpiä. Tälläiset pienet löydöt piristävät arjen keskellä kuin halaus parhaalta ystävältä. Silloin kun tuntuu syöksyvän jatkuvasti arjen rutiineihin kerta toisensa jälkeen, osaa kai etsiä loistetta monenlaisista asioista. Siitä, että saa korkata ensimmäisen terassinäkäräisen pakkasessa hyvässä seurassa, kietoutua vilttiin kun hengitys höyryää, ja siitä, kun ei enää tarvitse raivata kinttupolkua vaatekaapille joka aamu! :D Nyt on sellainen kuri ja järjestys hyllyillä että Pohjois-koreakin jäisi kakkoseksi. Vielä kun muistaisi mitä kussakin pinossa on, niin ettei tarvitsisi taas ottaa ja mäsäyttää koko läjää ydinpommin räjäyttämäksi kaaokseksi keskelle lattiaa aina kun haluaa vaihtaa t-paidan uuteen..


Viime viikolla uutiset kaukaisemmilta ystäviltä mullistavat useampien päivien mielialat ympäri ämpäri ja virtaa tuntui riittävän niille päiville vaikka huru mycke. Kuinka hyvältä tuntuukaan ajatella, että enää kaksi viikkoa niin asunto täyttyy maailman parhaimmista ystävistä, jotka pyyhältävät ihan varta vasten tänne korpeen asti pienimuotoisiin juhliin! Ajattelin feispuukkitapahtumaa järkätessä että ehkä yksi-kaksi vierasta ilmoittautuu saapuvaksi paikalle ja hörpin synttäriskumppani sivistyneesti yksin fuusiojazzin soidessa taustalla. Hämmästys oli suuri, kun ei tarvinnutkaan mököttää hiekkalaatikon nurkassa esaria venytellen ja aatella ettei kukaan leiki miun kaa. Ehkä pääseekin siis istuksimaan Englannin kuningattarena jalat ristissä ja nyökyttelemään armollisesti juhlavieraiden ja muiden alamaisten onnitteluile. Mihinköhän se valtaistuin hävisi..kerpeles.



Pitäisi löytää jotain uutta kuunneltavaa.
virtuaalisella ceekasetilla jo ties kuinka monetta kertaa pyörivä Soilworkin ikuvanha figure number five-levy on vain niin mahtavaa tavaraa etten pääse lätystä yli enkä ympäri. Overload-kappaleen hienous saa tipan linssiin, ja eräänä kauniina viikonloppuna tipahdin ihan kirjaimellisesti penkiltä persiilleni lattialle kun hevimoshasin niin raivopäisenä saman levyn muita biisejä. Hyvät hyttyset sentään että onkin välillä mukava kangistua kaavoihin ja sitä kautta vanhempiin levyihin. :D

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kämppähömppää







Ohi on! Nimittäin koko viikon kestänyt siivousmarathoni. Huh mikä urakka, viikon kestänyt maniavaltainen raivaus on tullut päätökseensä. Seinistä lähtien kaikki jynssätty puhtaaksi, ja nyt kämppä kiiltää kuin juutalaisen molo vihdoin ja viimein. Voi peilailla itseään pöytäpinnoista, joissa ei varmasti murun murua näy. Tällä hetkellä asuntoa vilkuillessa tuntuu siltä kuin olisi ostanut uudet verhot. Kaikki näyttää aivan erilaiselta, kun missään ei näy likaa!



Let's play a little game!
Etsi kuvasta huone.
Tänä aamuna tämän huoneen omistajan suusta kuului tämänmoinen lause:
"KULTAA, MISSÄ HITOSSA MIUN HOUSUT ON?! EN LÖYVÄ MIUN HOUSUJA!!"
Estehyppely ja jatkuva kiroaminen, se kuuluu jokapäiväiseen elämään. Tuleepahan nivelet vetreiksi ja tasapaino huippuluokkaansa kun vähän väistelee satunnaisia vaatemöntsiä, makuupussitötteröitä ja haitareita, johtoansoista puhumattakaan. Ei liene päivääkään yhdessä viikossa, kun jokin asia ei olisi hukassa.



Tähän väliin pieni gallup.
Löytyykö lukijoista lyhytkarvaisen mustan nukkamaton omistajia? Käsi ylös hop!
En usko olevani ainut tämän seuraavan ongelman kanssa. Nimittäin sen pirulaisen nukkamaton puhdistamisen kera. Jos harkitset sysimustan nukkamaton ostamista, kuule tämä sulttaanin vinkki ja jätäpäs hankkimatta. Mustan nukkamaton hankinta on silkkaa sadismia. Sen puhdistus on sekä vietävän hidasta, että myös niin työlästä että hiusten halkomiselta ei vain voi välttyä. Hiukset ja roskat tarttuvat mattoon niin tiukasti, etteivät ne lähde imurilla irti vaikka kuinka painaisi ja vetäisi, jyystäisi ja hankaisi. Roskat vain siirtävät paikkaansa ja kertyvät isommaksi möntiksi moskaa. Jos matosta haluaa roskattoman ja hiuksettoman, on se aivan pakko HARJATA puhtaaksi astianpesuharjalla taikka juuriharjalla. Ja sekös vituttaa.



Tässäpä kuvaa puhtaasta, juuri jynssätystä matosta. Looking good, eikös? Vaan karu totuus paljastuu kun ottaa lasisilmän avuksi ja katsoo miltä matto näyttää lähempää.


Tsädäm, jeah. Vaikka matto on kahteen(2) kertaan harjattu puhtaaksi, on se silti yltä päältä karvassa ja roskassa. Maistuis varmaan sullekin. Meille maistuu kaksin(2) verroin, sillä olemme pimahtaneet kaupassa kaksi(2) kertaa ja ostaneet nämä kaksi(2) mustaa nukkamattoa kahdessa(2) erässä eri kerroilla. Älyn jättiläiset sisustamassa.


Mattovitutuksen ohelle yritin kaivaa sitä kadonnutta positiivisuutta jostain sielun syvyyksistä, ja taisin myös löytää sen hetkeksi. Siivouksestakin saa nimittäin pikkuisen hauskempaa kun asettaa itselleen tavoitteita.
Laitoin tällä kertaa taustalle soimaan Dragonforcea, ja testasin vähäsen kuinka oma fysiikkani pelaa. Nimittäin sitä, onko mahdollista luututa kitaratilutusten tahtiin. Eikun vain reidet lotisemaan ja moppi laulamaan. Onko se mahdollista? Jo vain, kyllähän se! Ihan jumalattoman läskihien siitä itselleen saa, mutta on se sen arvoista. Anaerobista hyötyliikuntaa parhaimmillaan.  Empä tiedä montaa asiaa mikä näyttäisi virestä katsottuna yhtä aivovapaalta kuin tuo. Raivomoppausta hevin tahtiin!



Siivousmusiikin eliittiä.




Uuden taulun kehys löytyi tokmannilta, ja kuvan tilasin merten takaa  TÄÄLTÄ. :) Kierrätysmateriaalista valmistettu taulukuva on tehty vanhan sanakirjan sivusta.


.. Ja toisen taulun sisuksiin tekaisin väliaikseksi räpellykseksi mielenkiintoisen sekasotkun erilaisista hintalappusista ja tägeistä, joita tulee vaatteiden mukana.



siivousterveisin, kotikalsareissa huiskiva pinkkipää

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vituiks män ko jeesuksen pääsiäinen





Ei ollut kovin munarikasta pääsiäistä.
Ei tummaa suklaamunaa, mokkamunaa, ei kovaksi keitettyä tai löysääkään, eikä sellaistakaan jossa olisi pehmeän kermaista täytettä. Ei sitten ainuttakaan, isoa taikka pientä. En saanut edes niitä pahan makuisia pupumunia (vai hedelmärakeita, kuitenkin) jotka vain jäävät hampaisiin kiinni niin että paikat narskuvat liitoksissaan.



Tällä kertaa kokkailtiin kimpassa savustettua possun sisäfileetä, savustettuja kasviksia sekä chiliä, peruna-bataattikakkua ja rucolapestoa.



Virpomavitsoja ei löytynyt pihalta, ei sillä että olisin kauemmas jaksanutkaan samoilla moisia oksanrankoja etsimään. Valaistumista ei löytynyt viimeiseltä aterialta, saati sitten myöskään ehtoollisviinien seasta. En kokenut uudelleensyntymistä vaikka katselinkin alastomina päiväpeittoihin kietoutuneita miehiä vierustallani kera haitarihumpan. Miekkoset jotka käykentelivät toogissaan puhtoisina kuin neitsyet jouluaattona, aloittivat myös pääsiäisteemaisen rallatuksen sävellystyötä.

Tässä esimakua pääsiäisbiisin sanoituksista.


Sen sijaan löysin itseni kaatamasta keiloja ja juomia, huristelemasta ostoskärrillä, grillaamassa kuin Juti konsanaan ja nyt olen etsinyt sisäistä naiseuttani pitsireunaiseen essuun verhoutuneena ja pölyhuiskaa viuhautellen. Todellisuus löi nyrkkiä vasten pärstää kun erehdyin aukaisemaan sälekaihtimet pääsiäispyhinä keskellä päivää. Mikä virhe. Kyllähän sen arvaa että auringonvalo ei sitä kotia kaikkein imartelevimmassa valossa näytä, vaan paljastaa kaiken sen mitä on kiivaasti yrittänyt peitellä. Pöydän reunaa pitkin valuvan, ydinjätteeltä näyttävän tahman jonka alkuperä on mysteeri, savustuspurupussin joka on rykäissyt täytteensä pitkin laminaattia ja mikä parasta, harmaan olohuoneen verhon. Sen verhon nimittäin, jonka piti olla väritykseltään niin musta kuin mörkö vain suinkin voi olla.

Aina on hyvä sää rillata.


Pimp my ride. Mihin sitä ajokorttia tarttee kun joulukortillakin menee näin lujaa.


Siivous taitaa olla vähän kesken. Kaikki pikkuruisimmat sopukatkin on jynssätty uunin rasvasuodattimista lähtien, mutta lattia irvistää riettaasti kaikkine viiden viikon roskineen imuria huutaen. Olen tiedostetusti imurivihaaja viimeiseen pisaraan asti ja sen on näemmä Petekin havainnut, ainakin eilisen "Ootko sie imuroinu kertaakaan täällä meidän asunnossa?!" -kommenttinsa perusteella. Summa sumamrum, ootan vain siis että nuo lihapullan kokoiset hiuksista, ruoan tähteistä ja ihohilseestä koostuvat möykyt luuttuuntuvat kuin itsestään sukan pohjiin, ja sitä kautta pois silmistä. Hahaa.



Takki: Lip Service / Division LS
Hame: Lip Service / Bio threat
Huivi: Kirppikseltä eurolla
Pääkallolapaset: Mummon tekemät
Saappaat: Pennangalan


Olo on sellainen, että sisäinen kelloni on vääntänyt viisareita ihan väärään suuntaan. Tuntuu siltä kuin kello tikittäisi ilta viidessä aamupäivän sijaan, ja eläisi maanantaita aina uudestaan. Kohta huomaan varmaan kutovani villasukkaa lampaantaljalla vuoratussa natisevassa kiikkustuolissa ja muistelevani sitä kuinka elämä oli parempaa 90-luvulla, käyväni bingokerhossa ja keräileväni seuralehdestä alennuskuponkeja.Sellaista se on kun vanhen..ikäänt..kypsyy ja muuntautuu äkkiä tylsäksi aikuiseksi.

PS.
Miksi hiivatissa miun ruokakaapista löytyi VIISI litran kokoista pulloa sokeritonta siirappia?!
SOKERITONTA + SIIRAPPIA . Jos näillä e-koodieväillä ei syöpää sekä vatsahaavaa aiheuteta niin milläs sitten.Katsotaas päiväystä.. Ahaa joo kappasta, parasta ennen -06 .. no kyllähän noita vielä juoda voi.



PPS.
Kiitos rakkaan ystäväni Kaisun, olen koukussa Noisiaan. Voihan holá että uppoaa tämänmoinen dubsteppi DnB jytke!