sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lippa pyörii pääs kolmekuuskyt


Lauantai-höpinöitä pienissä glögifiiliksissä. Kyllä sen vain huomaa niin selkeästi milloin videoidessa on niin hurjan hyvä olo että tekisi mieli halailla kameraa.




Pari jiipeggiä ja mieletön litania uuden lätsän suitsutusta vielä tähän loppuun niin siinäpä se on! Vaikken mikään Herttoniemen gangsta olekaan niin pitäähän sitä yksi snapback löytyä asustevarastoista. Hurjalla niittimäärällä kuorrutettuna, kiitos, Oakland riders taikka west side-tekstit eivät oikein nappaa. Kuinka moni teistä olisi kuvitellut näkevänsä käpin tässä pinkissä päässä?  En ainakaan itse olisi voinut päälleni mitään räppiin viittaavaa kuvitella vielä vuosi-pari sitten mutta niinpä se mieli muuttuu ja ajatukset avartuvat. Doupeimmat jumala seivaa. :D



Uh, sunnuntait ovat kyllä jotain parasta. Fiilistelen eilisen Division XIX:n keikkaa kuvien muodossa ja kylläpä oli taas herkkua. Ties kuinka monesti äijien löylytystä olenkaan päässyt katselemaan livenä, ja jokainen keikka osaa tarjota tyydytystä toinen toistaan paremmin! Mainio meininki ja tukka heiluu niin että hilse vain pöllyää. 

Kevytpäisen olotilan nojalla on aivan sallittua uppoutua True Bloodin vampyyripornoon, disneyn söpöilyleffoihin ja Resident evil vitosen zombiemässäilyyn ja mättää naamariin elopainon verran suklaata siinä sivussa. Tälläiset päivät ovat kuin luotuja ei-minkään tekemiselle ja nautin siitä!

lauantai 27. lokakuuta 2012

VAMPIRE!



I WANNA DO.. BAD THINGS WITH YOU. ;)

Nyt vähän erilaista esittelyä tiedossa.. Sain nimittäin kätösiini todella kauan himoitsemani vampyyrinhampaat, ja aivan oikeat sellaiset! Hampaat ovat hammasproteesi-aineesta valmistettavat, etuhampaan eteen asetettavat proteesit, jotka peittävät oman etuleegorivistön miltei kokonaan. Sain hampaat sponsoroituna Hobby FX- sivuston kautta.

Vampyyrinhampaiden valmistaminen on pitkähkö, ja todella palkitseva prosessi. Proteesi valmistetaan jokaiselle asiakkaalle käsintehtynä, ja niin että se sopii vain yksiin hampaisiin eikä kenenkään muun suuhun. Prosessi toimii kaikessa simppeliydessään niin, että hampaat tilataan sähköpostilla, ja Hobby FX-sivun hammastaiteilija Steve lähettää kotiin materiaalit ylä-ja alahampaiden hammasmuotteja varten. Selkeillä ohjeilla varustetut hammasmuotit valmistetaan itse sulattelemalla, samaan tapaan kuin hammassuojatkin tehdään vaikkapa jääkiekkoa varten. Muotit lähetetään takaisin, ja sitten vain odotellaan että maailman upein hammasrivistö saapuu suoraan postilaatikkoon.



Yllätyin siitä kuinka käyttäjäystävälliset tälläiset proteesit ovat. Rivistöä ei suussa juuri muutoin huomaa, kuin siten että se tekee ylähuulesta hiukan pulleamman ja hymystä selkeästi normaalia leveämmän, ainakin tälläisessä pikkuruisessa suppusuussa mikä itselleni on siunattu.



Nyt varmaan mietitte, kuinka hiivatissa hampaat laitetaan paikoilleen? Jos olin oikeassa, niin tässäpä vastaus. Hampaiden kiinnitykseen ei tarvitse minkäänlaisia kiinnitysaineita, ei liimoja, talttoja tai taikavasaroita, eikä mitään muutamaan epämääräistä viritystä joka pitäisi vampyyripurukalustoa paikoillaan. Hampaat asetetaan omien ylähampaiden päälle yläviistossa, ja ne "kliksahtavat" suoraan paikoilleen ja siinä pysyvät. :) Pois otto onnistuu samaan tapaan vain hammasrivistöä nostamalla. Hampaiden käyttö saattaa näin kirjoitettuna kuulostaa vähän hankalahkolta mutta uskokaa pois, sitä se ei todellakaan ole. Teen vielä kattavamman opastuksen hampaiden käyttöön videolla hiukan myöhemmin, jotta selitykseni saisi myös konkreettista näyttöä.




Sanottakoon kuitenkin, että proteesit ovat tarkoitetut vain koristeeksi, eivät puremista tai jokapäiväistä käyttöä varten. :) Hampaat suussa pystyy kuitenkin esimerkiksi juomaan, puhumaan, laulamaan ja toimimaan muutenkin aivan normaalisti. Oikein säilytettynä purukalusto on kuitenkin varmasti jokaisen roposensa väärti, sillä se kestää käytössä VUOSIA!



Saatavina on neljä perus standardimallia (kuvassa yllä) sekä muutamia erikoisempia hammasrivistöjä joita voi tiirailla täältä. (oma hammasrivistöni on alhaalla vasemmalla näkyvä 'blade') Uskoisin että erikoisempikin tilaus onnistuu neuvottelemalla! Kuten arvata saattaa, tällä yrityksellä jos jollain yhteydenpito pelaa. Steve vastaa ja neuvoo erittäin monipuolisesti kuinka hampaiden valmistuksen prosessi pelaa ja millaisia välivaiheita hampaiden teossa tuleekin vastaan. :) Saamani hampaat ovat blogihistoriassani ensimmäisiä sponsoroituja kirjoituksia, sillä haluan todella seisoa sanojeni takana niissä tuotteissa joita mainostan. Voin kuitenkin täysin sydämin suitsuttaa, että näitä proteeseja suosittelen aivan jokaiselle joka erikoisempia hampaita haluaa!

Osta omat vampyyrihampaasi
TÄÄLTÄ
!!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kohtalon kiertokulku





Pohjustus: Novelli on tajunnanvirtaa ja puhtaasti fiktiota.
Kylläpä tulee hyvä olo kun saa luotua jotain konkreettista, eikä vain muutamia hajanaisia rivejä sinne tänne!





Kohtalon kiertokulku
Pilleririvistö pälyilee uhkaavana pöydällä ja hän tarttuu siniseen nappulaan, kulauttaa suullisen vuorokauden yli lämminnyttä maitoa perään ja rykäisee.  Punainen pilleri on kooltaan edellistä suurempi ja siinä nauraa kohtalo, kääntöpuoleltaan sileä ja toiselta puolelta röpelöinen.  Ohuella langalla kasaan kurottu kokonaisuus, jota hiipuva kipinä keinuttaa kuin yhdellä ruuvilla kokoon niitattua kehtoa.  Hän itkee, nauraa, huutaa, raivoaa ja rakastaa samaan aikaan.

Hän raapii silmäkulmaansa ja painaa pään alas, jättäen maankuoren ja ajatuksen väliin vain kuiskauksen. Vanha jatsi soljuu korviin ja saa suupielen niiaamaan ylöspäin kuin kohteliaisuudeksi, sillä täytyyhän hyvän työn tekijää kiittää. Anna anteeksi, kiitä ruoasta ja sano näkemiin. Lapsuuden opetukset tulevat kuin selkärangasta, siitä samasta alkupäästä jolle aikoinaan kurin remmiä ja vitsaa näytettiin.

Vanha hirsitalo huokaa tyynenä korkealla harjulla. Valkoinen maa peittää alleen kaikki kesän väreissä tanssineet orkideat ja liljat, jotka ovat nyt enää ruskeaa mätää.  Ruohikko on kuin homeella vuorattua vuokaleipää ja jänikset valtavan ruoka-annoksen mikrobeina. "Jos vain olisi haulikko", hän huokaa ja katsahtaa huurustuneesta karmista kuinka viimeinenkin omenapuu katoaa parempiin suihin. "Taivas nukkuu rauhallisena untuvissaan, miksipä en siis minäkin. "
Kädessään valkoinen pakkaus varoitusmerkein, hän poksauttaa pienen nappulan kapselistaan. Kolmion muotoisen ja tylppäkulmaisen.

Mikäli astut naulan päälle, kipureseptorit rekisteröivät tuntemuksen joka kiirii keskushermoston kautta aivoihin ja sitä kautta ulos tuskaiseksi ulvahdukseksi.
Mikäli astut naulan päälle, ei sille kannata kostaa ja painaa jalkaa vain sen takia että reaktio toisi toivotun vastareaktion.
Entä jos naulan päälle astuessa käykin niin, että näkymätön voima kuristaa kurkkua ja huuto hukkuu tyhjyyteen?

Mutta eihän elämä voi olla pelkkää loputonta jatkumoa. Jos pyhä kolminaisuus onkin harhaoppia, eivätkä kolmion kulmat olekaan pyöristetyt. Entä jos ne repivät kurkun auki ja nieluun vuotaakin jotain muuta kuin punaista mahlaa? Miksi talven kolme viimeisintä eloonjäänyttä kärpästä etsivät lampusta lämpöä sitä kuitenkaan löytämättä, aivan kuten ihmisetkin toisistaan. Hän katsoo vanhaa valokuvaa ja silittää sen kellastunutta pintaa.  Jos elämästä saisi tehtyä referaatin, hän lupaisi antaa teoilleen merkityksen eikä vain heliseviä selityksiä ja väärinpäin kääntyneitä vaakakuppeja. Vaikka todellisuus potkiikin päähän, on arpa sentään heitetty.

Niin paljon onnea, niin paljon ikävää
Niin paljon turvaa ja sopeutumista
Niin paljon sanoja merkitystä vailla
Niin paljon, että sitä palvon.

Päivät näkyvät enää ohikiitävinä hetkinä kalenterissa.  Yksi siellä toinen täällä, kuukausia pimennossa ja päiviä keinotekoisessa auringonvalossa paistatellen.  Tunteja joina tuntee elävänsä,  muutamia mielenkiintoisia minuutteja ja sekunteja jotka ovat vain toistensa sekvenssejä. Kello on liian vähän verrattuna maailmaan.

Hengityksen höyry piirtää harhakuvia ilmaan. 
Muistot kaikkoavat ja muuttavat muotoaan, kuinka sydämen rytmi tuntuukin hektiseltä!

Sillä oli pörröiset pitkät hiukset
Se hymyili ja otti kädestä
Puristi aina välillä lujempaa
Silitti peukaloa pitkin etusormelle
Ja se hetki taisi oikeasti olla siinä
Eikä ollut kiire mihinkään

Ehkä kaikkea ei voikaan rajata vain elolliseen ja elottomaan. Se hetki halaa aivan kuten aina ennenkin.  Hän miettii:  Onko neutraali ja liikkumaton asia sama kuin multiin kuopattu ja kuollut? Graniitti ei ole koskaan elänyt. Se on liikkunut muiden seikkojen vuoksi, eli se elää omaa elämäänsä.  Emmehän me tiedä ovatko tähdet oikeasti tähtiä, vaiko vain avaruusolioiden pystyttämiä katulamppuja tai hätävaloja muille galakseille.

Ehkä elämä ei olekaan vain aukirevittyjä kurkkutorvia tai homeella ommeltuja sammaltäkkejä. Ehkä voikin painaa kaukosäätimestä uutta nappulaa tai aukaista antennikaapelit solmuistaan. Ehkä taakan voikin heittää harteiltaan, aivan kuten vaahtera heittää kellastuneet lehtensä.

Näkisitkö minuun
Tai uisitko karikolta syvemmälle
Puhuisitko samalla kielellä
Löytyisikö tietovisaan oikea vastaus?

Ehkä kolmion muotoinen pilleri onkin pyöreä.
Hän asettaa selkärankansa vasten kovaa patjaa ja nielee maitoa kuin pelastavaa pajunköyttä.
Hän painaa silmänsä kiinni ja katsoo sisäluomiltaan mustaa elokuvaa.
Kun puristaa silmät  tiukasti yhteen, näkee valonpilkahduksia ja väritahroja valkokankaallaan.
Kun pinnistää ja ponnistaa vieläkin kovemmin, voi nähdä koko värikirjon.

Unen ja todellisuuden rajamailla on vain ajatus
"Vedänkö valkean lakanan ylitse pään?"




Älköös peljätkö, en ole muuttamassa blogiani paikaksi pelkän proosan julkaisuun.
Vaatehömppää tiedossa piakkoin! :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

The way I see the world

Diary Dreams of Lifen Lisa akkasi haasteella, ja tartuinkin siihen ähäkästi kun näytti ettei sunnuntaille muuta tähdellisempää tekemistä löytynyt. :) Mukava haaste, kiitokset!


Esittele ylläsi rakkain/ arvokkain vaatteesi. Mistä olet ostanut/ saanut sen ja mitä se sinulle merkitsee?





Ylläolevaan asuun yhdistin kaksi itselleni tärkeimpää tyyliä rakentavaa elementtiä: boleron, ja korun, joka on erityisen lähimpänä sydäntä. Artificen boleron ostin toissakeväänä sillä ajatuksella että käytän sitä lähinnä juhlatilaisuuksissa ja hyvin satunnaisesti, enkä useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Toisin kuitenkin kävi ja pvc suli ihooni kiinni miltei heti kun boleron kätösiini sain, ja ajatuskin tuntuu absurdilta että joutuisin elämään ilman tätä ryppyistä mukavuusvaatetta. Jos haluaa päästää itsensä helpolla, niin tällä bolerolla saa miltei asusta kuin asusta mukavan näköisen kokonaisuuden ilman että tarvitsee hävetä kakkuloita päästään.


Korun sain yllätyslahjaksi poikaystävältäni sellaisessa hetkessä jota vähiten osasin odottaa. Kauniiseen pieneen rasiaan pakattu käsin tehty timangihely on yksi koruarmeijani näyttävimmistä ja tyylisimmistäni tekeleistä. Muistan häkeltyneeni korurasiaa avatessa niin paljon että hyvä jotten revennyt kappaleiksi. "Mitä?!"  "Miullekko?!"  Timantit, ne ovat kyllä tyttöjen parhaita ystäviä olivatpahan sitten rubiineita, zirkoneita taikka smaragdeja. Vaikkei kaikki kiiltävä olekaan kultaa tai hopeaa,  tämän korun arvoa ei voi rahassa mitata. Kun tuntuu että elämässä ei ole jäljellä mitään muuta kuin mustaa, hohtavan pinkki timantti muistuttaa siitä että arvokkaita asioita voi löytää arkipävistäänkin jos vain osaa oikeanlaisen monokkelin lävitse katsoa.


Ota kuva, jossa ylläsi on kallein maksamasi vaate /kenkä/ asuste.
Mistä ostit sen ja missä olet käyttänyt sitä?





Jälleen kerran samassa asussa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kalleimmat karderoobini kenkäset ja korsettini. Kengät ostin miltei hetken mielijohteesta yht-äkkisen aivopamauksen saattelemana, harvoin koen niitä hetkiä että tekisi mieli nuolla tietokoneen ruutua kieli Gene Simmonssina, hyppiä tasajalkaa ja hehkuttaa löydöstä jokaiselle vastaantulevalle henkilölle sellaisissa fiiliksissä että moni luulisi pillereitä napsineeksi. Kengät jotka sopivat tyyliini aivan täydellisesti. Merkiltään Unif ja malliltaan hellboundit. Ostin töppöset järkyttävään hintaan Solestruckilta, ja haukkasivat kukkarooni (suurinpiirtein) 240 euron kokoisen onkalon. Tullikulut lisäävät hintaa melkoisesti vaikka näyttäisikin että eivät monot loppujenlopuksi niin kovinkaan hintavat ole. Poposille löytyi viime kesänä käyttökertoja pääasiassa baarireissuilta ja arkena tehdyistä shoppailukierroksista ympäri Joensuuta.Varsinkin kaltaiselleni metriheikille helvetinkääntäjät ovat todella tervetullut apu, 16 senttiä lisää 168 senttiin niin kyllä kelpaa katsella maailmaa vähän erilaisesta lintuperspektiivistä!

Korsetti sen sijaan oli harkittu ostos, kuten täällä viime viikolla taisinkin mainita. Cybersquen nettisivuja riittävän pitkään ihailleena tuli sellainen olo, että kun taloudellinen tilanne kerrankin antoi periksi niin kävelin Morticiaan ja nytpä vaatekaapista löytyy lisää pinkkiä glitteriä hyvälaatuisen tightlacing-korsetin muodossa. Toistaiseksi en ole saanut käytettyä korsettia kuin vain viime viikonloppuisella, ystäväni kanssa tehdyllä kaupunkikierroksella, mutta näköpiirissäni siintävät monet yhteiset retket klubeilla, festareilla, tapahtumissa! Tämän pinkin kuristimen kanssa on mahdollista kirjoittaa yhteistä historiaa vielä pitkät pitkät ajat.


Esittele suosikkikenkäsi ...




Valitsin tähän monikäyttöisyytensä puolseta New Rockin Neptunot.
Nämä kengät ovat nähneet maailmaa satojen kilometrien verran ympäri Suomea. Jos haluan päästää koipeni helpolla ja valita kinttuini kuitenkin jotain näyttävämpää kuin lättänät tennarit, valitsen yleisimmin nämä. Eivät tapa päkijöitä muutamien metrien käpöttelyn jälkeen ja se jos joku on erittäin iso plussa.  Ei ole tunteista hehkein kun jalkojen nahat tuntuvat skalpeerautuvan paikoiltaan koko räpylän pohjan mitalta, etenkin kantapäiden takaa. Ei ole yksi taikka kaksi kertaa kun olen kauniiden kenkäparien edessä joutunut nyökyttelemään pettyneenä päätä, ja toteamaan, etteivät ne eivät ole koipeani varten tehdyt. On kamalaa jäädä vaikkapa festarireissulla nuolemaan näppejään sen takia, että jalat ovat yhden illan tepastelun jälkeen niin perunamuussia että tennareillakin kävely tuntuu ylivoimaiselta haastelta.
Rapatessa roiskuu, ja kuvassa kengät ovat kyllä niin yltä päältä shaissessa että olisi voinut vähän panostaa ja heilauttaa wettexiä..

..Ja suosikkiasusteesi



Helppoa ja kätevää: Luotivyö. Vaikken olekaan minkään sortin kenraalimajuri, metsästäjä, taikka kurkkusalaateissa käynyt sissijuustomaakari, niin koen panosvyöt-rannekkeet ja kuosit tyyliini hyvinkin sopiviksi.
Pativyö sopii patellavyön tapaan vyötäröllä pidettäväksi sekä lantiolle keikkumaan, tai vaikkapa olkapään yli heitettäväksi kuvausrekvisiitaksi. Perusmustien asujen kanssa ihan ykkönen!


Esittele tämänpäiväinen asusi




HEHKEÄÄ GLAMOURIA!
Sunnuntai. Mikä täydellinen päivä lorvailuun provopaita ja kekkulointikalsarit päällä. Täydellinen päivä kynttilöille, elokuville, hyvälle ruoalle ja suklaalevylle nautiskeltuna peiton alla tutussa kainalossa ihan tillintallin. Sohvan painovoimakenttä vetää vähän turhankin hanakasti puoleensa..


HAASTAN (tietysti kaikki listaamani bloggajat)
Through the looking glass
Embrazing death
Diabolical groove
Bitchblog

Ja lisäksi!
The Blood Countess
Punks don't bend!
Luurankoja Kaapissa
Pohjoista viljaa


!!HUOM!!
Pyydän teiltä lukijoilta: Tukekaa alakulttuurin edustajia ja käykää äänestämässä upea Luurankoja Kaapissa - blogin leena voittoon Cosmopolitanin tähtibloggaaja - kilpailussa! Äänestäminen vie vain pari sekuntia, yksi näppäys "tykkää"-painikkeeseen.  Eikö olisikin hienoa, jos vähemmistötyyli saisi näkyvyyttä myös valtavirran mediassa? :) Äänestämään pääset TÄÄLTÄ!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Candy goth - Meikkitutoriaali



Söpö tyttöväritteinen pinkki-oranssi-keltainen meikki tuo kivan kontrastin muutoin melko synkkään ulkomuotoon. Tällä kertaa selitän sanallisesti videolla sen mitä kulloinkin teen, enkä kyllä sanoisi että video on yhtään parempi tällä lailla. Oikeaoppiset termit käytössä.  :D Pälpättely pomppii asiasta kukkaruukkuihin eikä ajatus meinaa luistaa.
Brain malfunction, tätäkö se on! Kerran omituinen höpöttäjä, aina omituinen höpöttäjä.







maanantai 15. lokakuuta 2012

SHUFFLE!








Olen aivan totaalisen hurahtanut melbourne shuffleen ja jumpstyleen! Hardstyle on ollut musiikkityylinä lähellä aorttaa jo niin monta vuotta etten jaksa muistaa edes taaksepäin, mutta itse tanssityyliin olen päässyt jyvälle vasta tämän vuoden puolella. Muistan veivanneeni running mania epätoivon hiki otsalla ainakin viime vuoden kesällä, ja vasta nyt viime viikkojen aikana olen päässyt jyvälle siitä kuinka kyseinen homma oikeasti skulaa! On tanssityylinä sen verran tekninen ja haastava, että aiemmat industrialdance-käsihytkytykset ja vastaavat tuntuvat kyllä lasten leikiltä tämän rinnalla. Epätoivon kautta voittoon!


Toistaiseksi nämä kaksi biisiä ovat olleet omalla soittolistalla ne top hitit joiden kanssa on hyvä seota ja tanssia niin että hiki virtaa! Olen luonteena sisimmiltäni sen verran herkästi räjähtävä, että tälläinen nopeatempoinen tanssityyli tuntuu jo ajatuksen tasolla paljon omemmalta kuin vaikkapa tankotanssi tai humppailurikkaiden tanssilavojen paritanssi. Volyymit ylös, tempo ylös!





lauantai 13. lokakuuta 2012

I'm the soultaker










Satuja ja tarinoita,
onnellisia loppuja
niitä en itse kirjoittanut

kauniita metaforia ilosta ja onnesta
auringosta ja valosta
hymyilevistä lapsista tikkareineen
niitä en itse käyttänyt

Pää syvällä pimennossa
on niin vaikeaa nousta
ottaa suitset käteen ja sanoa hiiohoi

Yksin on kovin vaikeaa ymmärtää:
missä järki seisoo,
kun valtimoissa virtaa toinen todellisuus?




Tänä aamuna heräsin onneksi paremmissa fiiliksissä kuin eilen. Lähemmäs kymmenen tunnin unet tekivät terää ja saivat kauan horroksessa olleet dopamiinit hyrräämään pitkästä aikaa. Kupponen kuumaa kahvia avasi tajuntaani niin kovasti, että huonolaatuisimmallakin maitopurkilla äänitetty musiikki kuulostaa korvissani kauneimmalta sinfonialta. Omituista mutta erittäin nautinnollista tämä olotila. Kajarit pomppivat pöydällä ja niistä raikaa Blutengeliä, hoilotan itse mukana kovaan ääneen vaikka lauluni kuulostaakin variksen raakkumiselta.




You wake up like every morning and you ask yourself
Is there anything or anyone to listen to you?
You need someone or something, to listen when you pray
Your faith is dying so you have to find another way...

Do you beleive in the power of the night?
If you want to go with meh refuse the light...

I am the air that you breath
I am the sand under your feet
I´m the water on your skin
I´m the soultaker

Why Don´t you go on your knees
Why don´t you pray to me
I can be your redemption
I´m the soultaker 

Kuuntelin yllä olevaa mahtavuutta junamatkallani viime viikonloppuna ainakin kymmenen kertaa yhtäsoittoisesti. Siitä lähtien se on soinut soittolistoillani miltei päivittäin, ja nautiskelen yhä aivan täysin siemauksin.



Shoes: Pleaser, bondgirl, second hand
Skirt: Gina tricot
Corset: Burleska, second hand
Shrug: Artifice clothing
Vinyl bra (with cross necklace): Lip service, second hand
Huge hair bow: Second hand


Palaan nyt toisen sumppikupposellisen äärelle ja jatkan samaa mitä teen yleensä aina tähän aikaan lauantaista. Pistän stereot raikaamaan ja annan mielen levätä hienojen sävellysten äärellä. :) Blutengeliä ja Diary of Dreamsia, nami.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

FUCK THE MAINSTREAM!






Koska itselläni on tapana kertoa täällä blogissa aivan jonnin joutavia kuulumisia, niin avaudumpa taas vähäsen asiasta joka ei hetkauta ketään varmasti tippaakaan. Kyse on nimittäin unesta. Paasaan miltei joka toisessa kirjoituksessa siitä kuinka tuntuu syksyn ansiosta väsyttävän tuon tuosta, nyt ramasee niin paljon että joka paikkaa kolottaa. Tilanne on kärjistynyt käytännössä siihen että nukun vain noin viitisen tuntia jokaisena yönä, enkä saa nukuttua päikkäreitä vaikka kuinka pinnistäisin ja ponnistaisin. Tuntuu että vain pyöriskelen sohvalla taikka punkan pohjalla päivänokkareiden aikaan tuskan hiestä märkänä, ja herään kännykän ajastuksen kauheaan huutoon vain tajutakseni ettei tullut levähdettyä silmäyksenkään vertaa. Pyörii niin paljon ajatuksia ja stressin aiheuttajia pääkopassa että pelkkä mietiskely vie kaikki voimat. Aamuisin tuntuu siltä kuin Nukkumasa olisi tupsauttanut luomien alle jotain ihan muuta kuin hentoista unihiekkaa, kun simmujen aukaisukin käy päivätyöstä. Liekkö menneet sementtipussukat sekaisin hiekkasäkkien kanssa, tiedä häntä. Jatkuva univelka aiheuttaa toistuvaa väsymystä, ja jo pelkän väsymyksen vuoksi olo on samanlainen kuin alkavassa flunssassa. Olo tuntuu kuumeiselta ja todella todella rasittuneelta, silmät punoittavat kuin punakuonoisen petterin nenä jouluna ja jälleen kerran vanhat tutut silmäpussukat ovat nousseet sysimustassa hunnussaan esiin. Hehkeätä. 




choker: second hand
necklace: nanbrck designs
top and sleeves: lip service
belt: second hand



Shorts, top, hoodie: lip service
bracelet: cyberdog
fluffies: second hand

Siinäpä se jatkuva valitus ja marmatus joka pitää ähkäistä vähintään joka toiseen kirjoitustynkään, heh.
Kukkaruukusta itse asiaan.  Helsinki hemmotteli musiikkitarjonnallaan meitä, jotka ovat nautiskelleet monenmoisesta industrial metallista herraties kuinka kauan. Ei tarvinnut kahta kertaa harkita Trash festeihin osallistumista, kun näin pääesiintyjän nimen läntättynä tapahtuman bändikatsaukseen. Dope Stars inc. Ensimmäinen ajatukseni kun kyseisen nimen listalta luin, oli kutakuinkin: "HOLY HELL pakko päästä!" ja itse tapahtumapaikalle rantautuessa olotila oli kutakuinkin: "HOLY HELL nyt sen näkee livenä!". Innostus oli kutakuinkin samaa luokkaa kuin pullealla lapsella jolle annetaan eteen kokonainen sacherkakku naposteltavaksi. Empä muistakaan koska olisi tullut fanityttöiltyä yhtä armottomasti kuin tänä viikonloppuna. Iih!



Victor Love!! ^-^ (from Dope Stars inc!)

Dopen keikka meinasi kiireellisen lähdön ja metsäjunttimaisen eksymisen vuoksi jäädä vähän lyhyeksi meikäläisen puolesta. Olimme ystävämme kanssa jo ylä-asteella niitä penaalin terävimpiä kyniä, jotka eksyvät metsään keskellä Joensuun keskustaa. Löysimme aina ne rastit, joita ei oltu karttaan edes merkitty saati pitänyt löytää. :D Kun edellisen suunnistushistorian yhdistää siihen että landepaukut päästää Helsingin keskustaan seikkailemaan, on tulos ihan arvattavissa. Katsoimme google mapsista varta vasten koordinaatit siitä kuinka  Gloriaan oli tarkoitusta löytää perille.  Tasan kaksi käännöstä matkan varrella, melko suora reitti. Seittemän sadan metrin matka jalkaisin, eihän siinä voi eksyä. Eihän?
Kävelimme tasan kaksi korttelia eteenpäin, kunnes molemmat havahtuivat siihen tosiasiaan ettei kummallakaan ollut pienintäkään havaintoa siitä pitääkö kävellä oikealle vaiko vasemmalle, ylös vaiko alas vai mitä. Kysyimme siinä sitten nohevina taksikuskilta suuntimoa siitä minne pitääkään hilata luunsa, ja oivalsimme seisovamme kahden korttelin päässä määränpäästä. Päästä älyn jättiläiset ja ilmansuuntien improbaturit  isolle kirkolle niin näinpä siinä käy..










Mama trash all starsin ja Deathstarsin tarjoilema musiikkikattaus kelpasi myös varsin hyvin.
BLITZKRIEG BLITZKRIEG!





Private Linen laulaja Sammy sattui kävelemään vastaan ja oli tietysti pakko pyytää yhteiskuvaa. Oli hämmentävää tunnistaa keikalla sellaisia kappaleita, joita oli kuunnellut viimeksi 2000-luvun alkupuoliskolla. Sitä tuntee itsensä välillä kovin vanhaksi..





Ja syötyäkin tuli posket pullollaan, Toscaninin appeiden jälkeen kelpasi tanssia keikalla kuin päästä pipi mental case! Kyllä noilla kasvisruoilla ja supertuhdilla suklaajälkiruoalla nälkä lähti ja muutaman rohkaisuryypyn ansiosta saikin sitten hyppiä seinille ihan kyllikseen. Ravintolassa possuttelun jälkeen suuntasimme pikavisiitille PRKL-klubille, ja hörpimme siinä yhdet tuopposet ennen varsinaisia keikkoja.


Olen rakastanut Dope Stars Incin musiikkia höpönä jo vuodesta 2005, siitä lähtien kun heidän ensimmäisen demonsa sain kuultavakseni keikallakin seuralla olleen ystäväni kautta. On niin vaikea valita kirjoituksen oheen yhtä tai kahta lempparikappaletta, sillä valinnanvaraa löytyy jo hurjan monen albumin verran. Tässä kuitenkin muutama helmi, jotka saavat miut pomppaamaan penkistä ja jammaamaan mukana hyvinkin herkästi. Eikä kananlihaiselta iholtakaan voi välttyä.

PS. Mikä parasta, Dope Stars Incin uusimman Ultrawired-levyn voi ladata ihan ilmaiseksi bändin virallisilta nettisivuilta, täältä! Jipii!




.. On ihan omituista katsoa tuota ylläolevaa musiikkivideota, kun selkeästikin huomaa että yhtye on tässä vuosien mittaan laiskistunut ihan hurjasti ja muuttunut sekä tyylinsä että musiikkinsa puolesta paljon kevyempään suuntaan. Harmi!




Erehdyin kuitenkin töissä soitattamaan uusinta levyä pariin otteeseen pullan leipomisen ohessa, ja hyvä etten alkanut hillumaan ympäriinsä kun tajusin miten hiivatin hyvä uuden levyn "Save the clocktower" - kipale onkaan! Huh huh, jos tuon jossain keikalla kuulisin niin hilluisin varmasti ympäriinsä kuin mikäkin päätön kana! Tykkään kuin karvinen lasagnesta! kurrnau!