tiistai 31. heinäkuuta 2012

Summer Sound 2012











Tämänkertaiseen viikonloppuun mahtui jos jonkinmoista menoa. Tukuittain säätämistä, tohinaa, häähumua-ja stressiä, perslihaksia puuduttavaa matkustamista, sormella auton kattoon piirreltyjä kuvioita, muutamia "hei tätä en oo ennen tehnyt!"-tyyppisiä tilanteita ja ennen kaikkea, festarit joita olen odottanut puolisen vuotta. Jo pelkkä ajatus Summer Soundista ja kunnon reiveistä sai sydänkäyrän hyppelehtimään rytmihäiriön puolelle, ja vasta paikalle astuttaessa kaikki loksahti paikalleen. Vieressä (sopivasti sihijuomaa nauttinutta) käsikynkkä-seuraa -check, uv-valossa hohtavia avaruudellisia vetimiä -check, musiikkia joka pistää platformkorot liikkeelle ja hien virtaamaan pitkin olemattomia selkälihaksia-check. Melkein hävetti myöntää itselleen että kaikesta lenkkeilystä huolimatta yleiskunto näytti olevan aivan karikolla. Pari-kolmetuntia lähes yhtäsoittoista tamppaamista ja kaikki lihakset vetivät itsensä kramppiin. Illan hämärtyssä ja hotellin puhtoisiin lakanoihin kääriytyessä huomasi kyllä että hieronta ei tullut vain tarpeeseen, vaan oli miltei pakollista jos tahtoi nousta seuraavana aamuna sängystä ylös omin voimin.






Joku omituinen periaate sotii sitä vastaan, että bloggaisin kavereiden hääjuhlista julkisesti eetteriin. Häät ovat kuitenkin niin...Henkilökohtaiset ja uniikit? Sanotaan nyt kuitenkin että Luurankoja Kaapissa-blogin Leenan kekkerit olivat ainutlaatuiset, eipä ole ihan joka päivä tullut osallistuttua wicca-seremonioilla varustettuihin goottihäihin. :) Oli vähän harmi lähteä Leenan hääjuhlista niinkin aikaisin kuin kahdeksan aikoihin illalla, mutta eipä auttanut muu kuin asetella itsensä Bimmeriin ja kurauttaa kohti Helsinkiä hyvän sään aikaan. Tällä kertaa hyvästä säästä puhuminen olisi kuitenkin melko ironista, sillä koko menomatkan ajan ukkosti niin että tanner tärisi.





Dress: second hand
Necklace: nanbrck designs
UV bracelet & shoe buckles : Prohibition uk
Bullet breacelet: Bizzare.nl
Shoes: Demonia- swing

Kertoilinkin Summer Soundin fiilisnostatukseen painottuneessa tyngässä siitä, että kaikki ei lauantaina mennyt ihan jetsulleen. Lähdimme tosiaan jo valmiiksikin matkaamaan yötä vasten ja aivan liian myöhään, ensimmäinen virhe. Kuten olen parissa aiemmassa kirjoituksessa myös kertoillut, pelkään ukkosta aivan törkeästi. Monet tuntuvat tälle pelolle naureskelevan, mutta auton tuulilasin läpi näkyvät ja räsähtäen poukkoilevat salamat saivat sekä pääni jyskyttävän kipeäksi, myös sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa. Teki mieli vetää peitto pään päälle ja liueta pois tilanteesta päänsisäisiin aurinkomaailmoihin, vaan minkäpä tilanteelle mahtoi. Ei auttanut kuin kärsiä. Buu.
Ukkonen ei ollut tietenkään ainut asia, joka ei mennyt aivan käsikirjoitusten mukaan. Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi asia menee päin vittua, menevät kaikki muutkin auttamatta. Ja kyllä muuten piti paikkansa täydellisesti.









Tässäpä kärjistetysti kaikki asiat, jotka summa summarum yhdistettyinä yhteen iltaan ovat melkoinen surkeiden sattumusten sarja:

1. Tajusimme kaikkien ruokapaikkojen menneen kiinni aivan liian myöhään. Kaksi ihmistä väsyneinä ja kärttyisinä auton kyydissä, keskellä yötä kuulostaa jo ajatuksen tasolla melkoselta tappo-yhdistelmältä, ja sitä se olikin. Molemmat napottivat penkeissään turpa mutturalla, ja jokainen kilometri tuntui viisi kertaa normaalia pidemmältä. 
2. Tottahan toki läppärin akku meni loppumaan kesken reissun, ja jouduimme siirtymään omien jumputusmusiikkien sijaan radion antimiin.Aukaisimme radion toiveikkaana ja mitäpä sieltä tuleekaan: mukamas erityisen fiini, selkeästi korkeamman tason älykköhuumorilla varustettu "heh heh" - kommenteilla maustettu musikaali. Jes. Rätisytin mankkaa ja siinä vaiheessa kaikki alkoi tuntumaan lähinnä surkuhupaisalta. Radio Sputnik. You gotta be kidding me.. En tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa, kun ainut mieleen tuleva asia liittyi Hedbergin sketsiin. Klo. 01:30 ja tappoväsyneenä tuokin tapahtuma tirskahdutti. Itse tilanteen ollessa päällä teki kuitenkin riuhtaista koko radiolähetin sijoiltaan ja heittää huitsin nevadaan kirosanojen saattelemana.
3. Eipä tullut ajateltua että metro ei kuljekaan yöllä.
4. Juuri taksimatkan aikana saimme riesaksemme koko illan kovimman vesiryöpyn, ja sitä kautta kolme kertaa pidemmän taksimatkan. Edes tuliterän audin pyyhkijät eivät kyenneet pyyhkimään sitä valtavaa vesimassaa joka suihkusi vaakasuorassa, vaan huristimme moottoritiellä kolmea kymppiä.
5. Viimein hotellilla. What could possibly go wrong? Kuuluisia viimeisiä sanoja nimittäin. Siinä vaiheessa kun hotellirespan ensimmäinen kommentti saapumisesta oli "nyt on käynyt pieni kämmi".. ei enää jaksa paljoa naurattaa. Pääsimme sitten yhden hengen huoneeseen kahden hengen huoneen sijaan. Klaus K:lle propsit hienosti hoidetusta varauksesta.








.. Kuitenkin itse Summer Soundista, aikuisten leikkilandiasta vilkkuvaloineen, jäi miltei täydellisen loistava maku suuhun. Eipä tule ihan joka päivä nautittua pelkästä keikkafiiliksestä niin täysin siemauksin, että pelkkä ajatus saa hymyilemään. Hevikeikkojen rynnimisen ja nyrkit edessä-tönimisen jälkeen leppoisa chillailu-housemusiikin ja vastaavan kuuntelu on mitä parhainta vaihtelua. Ja kerrankin pääsin osalliseksi sellaiselle keikalle, jossa paikallaan pönöttävien ja masistelevien katsojien osuus yleisöstä oli alle kymmenesosan verran. Armin Van Buurenin keikalle suunnatessa hiukset olivat jollain tavalla laitetut (lue: muistuttivat ananasta), mutta keikan jälkeen lähinnä otsaan liimaantuneet ja lässähtäneet suikerot, glowstickin ergonomisella asettelulla höystettynä. Ulkonäöstä viis, nyt tampataan!






Nyt on pakko pyhittää rapulanjälkeinen lepopäivä, ja suunnata vaaka-asentoon.
1400kilometrin mittainen matkustus ottaa voimille, kumma kyllä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

SUMMER SOUND



JEAH! Bloggailen tällä hetkellä vähän epätavallisemmasta miljööstä: Hotel Klaus K:sta Helsingin keskustasta. On kyllä todellista luksusta majoittua kerran-pari kesässä sellaiseen hotelliin, joka on tasoltaan jotain vähän parempaa kuin perinteiset Sokos hotellit yleensä. Kelpaa porsastella ja juoda kaljaa lunkisti. Eniveis, tänään suuntana Summer Sound ja yhden lemppari DJ:n keikka. Jos satutte näkemään festareilla hopeisiin vaatteisiin verhoutuneen mutantin, se olen todennäköisesti mie. Koska eilinen ilta meni kaikessa koomisuudessaan niin vituilleen kuin vain voi (kerron tästä surkeiden sattumusten sarjasta myöhemmin lisää), on tällä hetkellä olo odottavainen ja paljon positiivisempi. Armin Van Buuren, täältä tullaan! (ja Axwell, Alex Kunnari, ja ja...)


Onko kukaan lukija tulossa messukeskukseen kesän kovimpiin bileisiin? :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Hulluuden muotokuva



Jollain tavalla ystävät osaavat yllättää aina. Eilispäivä oli melkoisen sumuverhon peitossa, mutta illasta asunnossamme paistoi naantalin aurinko. Hyvä ystäväni Rita oli joutessaan piirrellyt Hulluuden paperille lyijykynätyönä. Pakko myöntää että mykistyin luomuksen nähdessäni. Mukamas harjoitus-sötterö, pah! ;) Tää on aivan mahtava! Mieletön!
 (jos joku miettii mistä kuvasta tuo taideteos on mallinnettu, niin kyseessä on tämä räpsy)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ei mahdu hiukset ja järki samaan päähän





SKIRT: raven CORSET: burleska TOP: h&m NECKLACE: paraphernalia SHOES: ebay


Hyppyritukka, töyhtöhyyppä, Leningrad Cowboys, kestomoshaus, trolli,Sonic the hedgehog, Sähköiskufleda.Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Silloin kun lapselle antaa liikaa vapaa-aikaa, saattaa pentu lyöttäytyä peilin eteen kera tupeerauskamman ja lakkapönikän ja leikkiä parastakin kampaustaiteilijaa. Lopputulos näkyykin kuvissa. Eipähän tarvitse haroa hiuksia. On nimittäin semmoinen takkumötikkä hiusjuurissa että hyvä jos sormet menevät lävitse. Ja voi sanoa käsi sydämellä painaneensa kerran elämässä menemään "tukka putkella"!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Hide and seek










Uusi mekko tuntuu hassulta päällä. Värikkäältä, ehkä liiankin. Vieraalta ja kotoisalta samaan aikaan. Ehkä se johtuu tuosta neonvihreäkeltaisesta-järjestysmiesmäisestä värisävystä. Rajua ja pliisua yhdessä paketissa. Voiko olla niin?

Tuunasin vyön rokimmaksi, koska niititytti. Jää Borgirit kakkoseksi kun sohin menemään tällä piikkisikamaisella virityksellä. Testasin terävyyttä avomieheen. Jää kivat montut halatessa. Gina tricotille kiitos siitä, että sattui ottamaan valikoimiinsa juuri sopivan vyön, juuri sopivalla hetkellä. Kyllä kelpaa.




Utransaari oli todellista herkkua silmälle auringon leikitellessä veden pinnalla. Ymmärrän nyt ehkä hitusen paremman Jukkapojan Silkkii-rallatuksen sanoituksia. Virtaava vesi ON jeesusvieköön inspiroivaa katseltavaa. Muutenkin ympäröivä vihreys ja luonnon kauneus tuntui ylitsevuotavan hyvältä betonibunkkerien katselemisen jälkeen. On mukava vain kävellä ympäriinsä ja nautiskella niistä ilmaisista iloista joita maailma tarjoaa.

Söin eilen ensimmäistä kertaa grillijuustoa, tuttavallisemmin kumipalleroa. Hyvää kumipalleroa, kivan suolaista. Narskuu ja natisee suussa hassusti. Sain myös suunnattomasti iloa mustikoiden syömisestä hammastikulla. Miten niin tylsä elämä, ei kai.. liikaa vapaa-aikaako? Höpö höpö.



Tajusin eilen sen, miksi juoksemisen sateessa sanotaan olevan virkistävää. Märässä, kylmässä, harmaassa säässä, oikeastiko? Kyllä vain. Painelin vakiolenkillä melkoisena pandana meikit levinneenä ja huppari ihoon liimautuneena, samalla kun korviin valuivat vanhat tutut kappaleet. Tuntui ensimmäistä kertaa että olen löytänyt keinon päästä alituisesti alitajuntaa kalvavia ajatuksia pakoon. Ja vieläpä ihan terveellisen keinon. Hurraa, elämä!


Ja kun vielä menneisyyttä kaivellaan (eilistä, kappas vaan!), niin illalla hide and seekkiä kuunnellessa koko universumi tuntui pääni sisällä. Teki mieli ottaa kynä ja paperia esiin kuten "ennen vanhaan", ja kirjoittaa runot ylös konkreettisiksi muistoiksi konseptiarkille, eikä vain kirjaimiksi bittiavaruuteen. Rustasin kuitenkin vain pari sanaa ylös Karjalaisen kulmaan, sukelsin sohvaan ja leijuin hetkeksi pois.

Puoliksi täynnä
puoliksi tyhjä
nielaiseeko täyteläisyys tyhjyyden,
vai onko puolitäysi kokonainen
käykö niin,
 ettei ole lopulta kumpaakaan?
kaadanko kahvin viemäriin?


Omituista tämä elämä. Eikö?

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Jotain extriimiä!



Välillä tuulet puhaltavat jotain positiivistakin ilmoille. Tällä kertaa uuden "tunne olosi ihanaksi" - nimeä kantavan kenkäparin, joka sulatti syrämeni jo kauan ennen kuin tämä blogi edes syntyikään. Pleaserin XTC -kenkäset ovat todellisen korkohirmun unelmakengät, sekä ulkomuotonsa että käveltävyytensä puolesta. Toisin kuin monet muut kiinalaatuiset 20 sentin koron tornimonot, XTC-mallin tolppakorot ovat oikeastikin helpot ja hyvät kävellä. Hyvin lähelä normaalia platform-kenkää, etten sanoisi. Onnenkantamoisena nämä soljin koristetut korkkarit löysivät luokseni jos jotain, sillä harmikseni näitä saapikkaita ei ole valmistettu miesmuistiin. Kiitos onnistetuista vaihtokaupoista kuuluu eräälle mukavalle naikkoselle, jos tätä satut lukemaan niin tattista vain viälä kerran. ;)

Tällä hetkellä julistan näille uusille tulokkaille rakkautta silmät loistaen, kuten videoltakin varmasti sen havaitsee. Vaikka olenkin aikojen saatossa luopunut miltei kaikista Pleaserin kengistäni, jokin näissä tolppasaappaissa vangitsee ja pitää hyppysissään. Ensimmäiset XCT- kenkäseni sain lahjaksi vuosia sitten, enkä ole harkinnut niiden myymistä sekunninsadasosaakaan. Mutta sepä siitä. Nyt on laulut laulettu ja leikit leikitty, antakoon kuvien kertoa puolestaan millaisista särmikkäistä töppösistä onkaan kyse.



 







 Äsken tuntui kuin sydän olisi muljahtanut pois sijoiltaan, kun ulkoilma näytti miulle pahimman puolensa ja jyräytti varoituksena että sähköä on ilmassa. Jos olisi fiksu, sulkisi tietokonepurtilon hyvissä ajoin, ennen kuin rätisee ja paukkuu niin että taivas repeää. Vaan mitäpä teen? Napotan tässä paikoillaan pahinta odottaen..

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Maybe I'm a different breed






^Fiilistelybiisi. Nam.

Sieltä se tuli, ja sinne se meni.
Nimittäin astetta iloisempi rokki 2012. Tänä vuonna rokki oli hilpeä, kostea, liian railakas, aurinkoinen ja sateinen, kuralöllö, moshpitti, vuosikertaviskiä, sata ajattelematonta tekoa ja kaikkea noiden väliltä. Sanotaanko että sekä perjantai että lauantai menivät silmien ohitse niin että hyvä kun kerkisi moikkaa sanomaan. Piti treffata ainakin sata ja yksi kaveria, vaan ajanpuutteen (ja hirveän sihneen) vuoksi kommunikaatio kusi pahemman kerran. Noh, tuleehan noita festareita..





Livenä eniten lämmitti Mayhemin keikka, kuten ilorokkihehkutus-postauksessanikin jo uumoilin. Vaikkei Mayhem nykyään sitä ominta musiikkimakua enää olekaan, ei reippaan viiden vuoden takainen himofanitus ole ehtinyt laantumaan. Kyllä se blackmetal vieläkin maistuu. Olin keikalla aika pähkinöinä. Vähintään yhtä intopinkeänä kuin Stam1naa fanittamassa edellisenä iltana..





SHIRT + SKIRT:  lip service, synthetic machine


Festareilla tallustaessa aliarvoin kovia kokeneet jalkani. Kuvittelin kirkkain silmin pystyväni kävelemään koko tapahtuman luottokengilläni, eli Demonian swingeillä, mutta toisin kävi. Perjantainen pomppiminen oli ilmeisesti vienyt mehuista ainakin 99%, kun päkijöitä poltteli ennen kuin festarit olivat käynnistyneetkään. Onneksi kaverin vaatekaappi tarjosi lainaan luvattoman miellyttävät pehmopohjaiset tennarit.


Tämä kuva kertonee jotain perjantaisesta säästä. Siellä ne mököttävät nyt nurkassa nyrpeinä, kuralla valellut platform-möröt nimittäin. Laiska omistaja ei ole jaksanut tehdä muuta kuin kuvata noloja röppökuvia kansan katseltavaksi ja naureskella perään. Pitäisi heiluttaa rättiä, vaan eipä tuota hotsittaisi.. Kilo kuraa kaunistaa kivasti. Ja varisee pitkin kämppää.











PS. älypuhelimet pitäisi laittaa lukkojen taakse jo yhden siideripönikän juomisen jälkeen. Jos tekstiviestien kirjoittaminen on turvonneilla nakkisormilla jo muutenkin vaikeaa, niin yhden-kahden-kymmenen jälkeen kirjoitusvihreiden luokka on jotain aivan järkyttävää.. Erehdyin vilkaisemaan phounia aamulla ja toteaamaan sen että nonniin, voinkin sitten kalppia ihan suorilta tuonne pöydän alle häpeämään.. Jos naama voi venähtää myötähäpeästä, niin leuka lähentelee nyt lattiaa..

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Vihan musta tanssi





Viisi edellistä kesää olen joutunut tyytymään siihen karvaaseen kohtaloon, että kesän isoimmat ja parhaat kinkerit jäävät väliin. Nimittäin paikalliset, Joensuun iki-omat festarit. Ilosaarirock. Tänä vuonna aivoni menivät todelliseen oikosulkuun, kun kuulin aivan ohimennen että saan työpaikkani puolesta _koko_ ilosaarirock-viikonlopun vapaaksi. VAPAAKSI?! Uskomatonta! Alkukeväästä työpaikan ilmoitustaulua koristi melkoinen masis-lapuke: "Kaikki työntekijät töissä ilosaarirockin aikaan, EI LOMIA!". Kerkisin jo nielemään haaveeni enempiä mukisematta, vaikka sisäisesti kiroilinkin niin että aivokoppa humisi. Monen vuoden haaveilu kävi kuitenkin toteen, ja aivan sattumalta. En osannut odottaa tätä en sitten pisaraakaan että vapaat siunaantuvat kuin taivaan lahjana.








Liput ovat käytännössä jo takataskua lämmittämässä, ja rokkiviikonlopulle buukattu ystäväseurakin mitä parhainta. Enää epäselvää on se, millaisen mestaajahupun kiskaisen päälleni festareita varten. Jotain pinkkiä ainakin, se jos joku on varmaa. :) Onneksi on vielä aikaa parin päivän verran panikointiin ja vaatekaapin myllistykseen. Mahtaa olla tiedossa taas sisällissota kera vaatekasojen, "ei tää, eikä tää, eikä tää eikä ainakaan tää.."..


SKIRT queen of darkness
SHOES
new rock neptuno
BAG
tapas
NECKLACE
alchemy gothic
JACKET morbid threads

Ilosaarirock ei ole yleensä jaksanut ihmeemmin ilahduttaa musiikkitarjontansa puolesta, mutta tällä kertaa yllätyin positiivisesti melko eriskummallisista kiinnityksistä. Vahvasti reggae-hippipainotteiselta festarille en juurikaan odotuksia laskenut, ja aukaisin kuukausi-pari takaperin nettisivut typertynyt ilme kasvoillani. Ajattelin varmaan, että taas jotain diipadaapaa, samaa mitä jokaisena vuotena. Sitten huomasin nimen joka pisti silmään niin että tärähti. MAYHEM. Joensuussa..?  Jo on aikoihin eletty! Tunnin- parin päästä pitäisi napata liput Levy Eskoilta kouraan, enkä vieläkään ole aivan satavarma haluanko käväistä festari-alueella myös sunnuntaina. Kinkkistä, kun pitäisi raahautua töihin maanantaina aamuyöllä. Toisaalta sunnuntaina esiintyvä Enochian Cresent kiinnostaisi myös melkoisesti, mutta vastikään vaihtunut laulaja laskee vähän inspistä. Cresentin Wrath on tietdostetusti kuuluisa groteskista verimässäily-lavashowstaan, joka olisi ollut itsessään katsomisen arvoinen. Jäi sitten sekin hienous näkemättä. Pöh.


Todennäköisesti miut bongaa ilosaarirockista vain lauantaina, tepastelemasta polleana sekä ulkopuolelta että myös itse alueelta. Vaikka itse olenkin kiinnostunut enempi tuosta metallitarjonnasta, tulee mahdollisesti vilkuiltua myös hiphoppipuolta ja kevyempiä artisteja. :) Tulkaahan morjenstamaan jos satutte näkemään överipinkin olennon kadulla hiippailemassa.




Kohti rokkia 2012!



  Näpyttelyn taustalla soi: Ajattara- Rajan takaa