maanantai 29. elokuuta 2011

Team Bondage

BONDAGE GOAT ZOMBIE
BONDAGE GOAT ZOMBIE

Silmänräpäyksen nopea vaatteiden toimitus ilahduttaa paatunuttakin ostajaa, kun taas vanhan papparaisen köpöttelyvauhtia kulkeva postitus pistää sapen kiehumaan. Harvemmin vika on myyjässä, useimmiten postin päässä. Tällä kertaa Ebaysta(USA) tilaamani Lip servicen Team Bondage-mekko keikkui teillä tietämättömillä pitkästi 2 kuukautta. Ehdin jo heittää itkupotkuraivarit kapistuksen puolesta, kun olin aivan varma että joku työhönsä kyllästynyt postisetä oli tehnyt virheen ja kadottanut rakkaan pakettini. Ilmeeni oli vähintäänkin yllättynyt tänä aamuna, kun kaivoin postilaatikon pohjilta pieneen nyssäkkään pakatun pvc-unelman. Niin kauan kun on toivoa, on toivoa. Lycka till, että myös toinen Jenkkien tilaus saapuu perille, eikä jää matkan varrelle keikkumaan. Jos näin käy, niin voin rauhaisin mielin piilottaa seuraavalle Itella- vierailulle tarkoitetun pesäpallomailan ja kommandopipon nurkkaan. Siinä on sitä mielenosoitusta, helvetti soikoon! " Ja vihaa ja vihaa ja vihaa ja vihaaaaa! " - lurittaa Stam1nakin. Onko muilla tuo USA:n toimitus tökkinyt yhtä railakkaasti kuin miulla?



★Dress: Lip service, team bondage
★Jacket: Lip service, team bondage
★Shoes: Pennangalan zak plate lift
★Necklace: NanBRck Designs

Mekko istuu päälleni lähes kiitettävän hyvin. Todettava se silti on, että en näihin Lip Servicen vanhempiin rätteihin saa ahteriani tungettua nykysellään, en vaikka iskisi Floraa reisien ympärille. (vanha kikka toimii, tai sitten ei) Vaikkei runkoni vielä mikään XXXXL-kokoinen olekaan, tulee silti välillä hiukan turhautunut olo vaatteita päälle riuhtoessa. Mekko istuu yläosasta kuin hansikas, MUTTA. Sitten kun vetoketjun rykäisee perseen kohdalle, alkaa eeppinen tursuminen. En käsitä miten takalistoni on levinnyt niin universaalisiin mittoihin, etten mahdu normaalisti sopiviin vaatteisiin?! Aikoinaan makkarat kertyivät suhteellisen tasaisesti ympäri kehoa, nykyään pääosin kankkujeni ja reisieni ympärille. No, ompahan kunnon ghettobooty jos jotain. Hyh. Ihme etteivät jo Finnairilla kysele, tarvitsenko kahden istuttavan paikan persettäni varten. Onneksi ongelmaan on jo tiedossa apua, uskoisin kuntosalilla käymisen kiinteyttävän alavartalon siedettävään kuntoon. Vannon gymillä käymisen nimeen, kiitos ja aamen.



Team bondage vei pikkusormeni kautta koko naisen. Toistaiseksi vaatekaappiani somistavat mekon lisäksi sekä takki, että myöskin saman sarjan hame.



lauantai 27. elokuuta 2011

Maasta versoo ihmisen irvikuva



Urakka näissä kuvissa näkyvien hiusten takana on hirmuinen. Kadehdin niitä fiksuja naisia, jotka ovat kasvattaneet helposti aseteltavan ja muotoutuvan, tasapituisen otsiksen. Koska kuulun idioottien viralliseen lahkoon, olen kyninyt otsaa peittävät haivenet kätevän eripituisiksi, nurmikkoa muistuttavaksi tupoksi. Vaikka kuinka suihkuttaa lakkaa, tupeeraa, taittaa taaksepäin, tahmaa geelillä, sotkee koko wc-n hiustenhoitotuotteilla, ajaa lähellä olevat ihmiset astmakohtauksen partaalle ja menettää hermonsa: otsahiuksia ei vaan saa käännettyä ylös tätä nätimmin. Hiusten kiukuttelu nostaa omaa stressitasoa mittarin punaiselle puolelle. Tähän väliin voisin tehdä yhden _maatamullistavan_ paljastuksen. En ole pitänyt otsahiuksiani poissa kasvojeni edestä yli kymmeneen vuoteen. Totta joka sana.

★Hoodie: Lip service
★Skirt: Lip service
★Shoes: Pleaser
★Necklace: Etsy
★Rings: Second hand
★Bracelets: Xtra-x, Citymarket

Hail for Lip service! Sanokoot muut mitä tahansa, mie kuljen pinkkiin sonnustautuneena ja pää pilvissä päivästä toiseen. En alunperin suunnitellut asusta ihan noin ällöräikeää, mutta Joen yön mainingeista tulviva krapula-aalto vaatii pirteää vaatetta seurakseen. "Tää hameen väri korostaa niiiii-in sun hiuksia", vai korostavatko hiukset asun väriä? Hyvin ovat ainakin sävy-sävyyn.



Perjantaina jamiteltiin kaljan voimalla mm. Jean-Michael Jarrea..


..Ja aivan jumalattoman hyvältähän se kuulostaa. Nyt himottaisi hommata liput Jarren keikalle Turkuun.. Ehkäpä, ehkäpä.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Fistful of diamonds

Suhteeni koruihin on ristiriitainen. Arkena en tykkää kantaa kaulassani minkäänlaista häiritsevää killutinta, pelkään sen kaiketi tippuvan taikinaan, rikkoutuvan tai kuluvan muuten paskaksi. Viikonloppuisin asia on päinvastainen, tuntuu kuin kasvaisin asusteisiini kiinni. Varsinkin kaulakoruja käytän pe-su- välisenä aikana lähestulkoon yötäpäivää. Käytän siis koruja suhteellisen vähän, mutta kuitenkin aika paljon. Kauniissa korussa yhdistyy miulla kolme asiaa.

1. Asenne
2. Asenne
3. Asenne

Simppeliä, eikös? Kannan kaulassani mieluusti sellaisia helyjä, joilla on jotain merkitystä ja tarkoitusperää. Henk. koht. koen pienikokoiset ja ns. huomaamattomat korut ihan turhiksi, enkä käsitä mitä virkaa esimerkiksi pienikokoisilla timanttikaulakoruilla on. Jos kerran haluaa kaulaansa timanttikorun, miksei voi ostaa mieluummin sellaista joka edes erottuu? Pienikokoiset, (pyöreät) korut kun muistuttavat helposti mehevää paisetta tai finniä. En silti kiellä, etteikö messevän kokoinen timanttikoru kelpaisi, ovathan ne säihkyväiset möykyt tyttöjen parhaita ystäviä. Yksi piirre koruissa kuitenkin on, josta joustan vain äärimmäisissä tilanteissa. Korujen on oltava väritykseltään hopeaa. Pronssin, kuparin ja kullan värisiä koruja ei tule kaapissani näkymään, eikä ole kyllä näkynytkään viimeiseen kymmeneen vuoteen. Persoonassani on varmaankin joku häiriö, kun koen yökötyksen tunteita kaikkien kultakorujen edessä. Yksi korupoikkeus kuitenkin on olemassa, steampunk-henkisten helyjen edessä nöyrryn täysin. Tälläisia kuluneen näköisiä ja karuja koruja ihastelen useimmiten Etsyssä: rattaista ja muttereista tehdyt, ajan hampaan puraisemat korut voittavat uutuuttaan hohtavat yksilöt sata-nolla. Hopeisia ne eivät ole, mutta sitäkin kiehtovampia!

Pidemmittä puheitta, korutäytteisen suon läpi rämpiminen alkakoon!



Ensimmäisenä nostan tiskiin viisi suosikkikoruani, joista ensimmäisenä kerron hiukan tästä yläkuvassa näkyvästä varoitusmerkistä. Biohazard-korun ostos oli kauan harkittu, sillä haaveilin tällaisesta riipuksesta yläasteesta lähtien. Ebayn ja vastaavien sivustojen tarjoilemat, amuletin kokoiset räpellykset kalpenevat tämän korusepän taiteileman luomuksen edessä, sillä tällä korulla löytyy asenteen lisäksi kokoakin. Vaikken olekaan tehty vaarallisista biologisista aineksista, osaan olla tarvittaessa myös melkoisen myrkyllinen narttu.



Toisena koruna esiin singahtaa tämä kuvankaunis timanttiriipus. Kuten aikaisemmin avauduinkin, pienet timantit eivät ole mieleeni, mutta isot.. Sitäkin enemmän. Myönnettäköön, että leukaperi loksahti auki kun poikaystäväni oli ostanut tämän miulle "muutenvaan" lahjaksi tuikitavalliseen arkipäivään. Koru on rehellisesti sanottuna unelmien täyttymys, ja tässä yhdistyvät kaikki elementit joita onnistuneissa koruissa rakastan. Kaiken hyvän lisäksi, tämä killutin on käsintehty, eikä mitään made in china/honkong/taiwan-laatua. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että "Tough girls don't cry", niin meinasin tirauttaa korurasiaa aukaistessa pari kyyneltä.. Mutta vain meinasin, roskahan siellä silmässä loppujenlopuksi kaihertaa.



Insanity-ja luotikoru ovat näkyneet varmaankin lukemattoman monissa asukuvissa. Tekstikorun käyttöä tuskin tarvitsee enempää selitellä, onhan nimimerkkini ollut osa minua jo niin kauan kuin jaksan muistaa. (yläasteen alusta lähtien, gosh, seitsemän vuotta??) Luotikorun kohdalla on hienoa, kun voin silmät kirkkaana julistaa ettei tismalleen samanlaista kävele vastaan missään. Koru on nimittäin itse tehty avaimenperästä, ja ikivanhasta misfits-lompakostani nyysitystä ketjusta. DIY-projektit kunniaan!



Te, jotka miellätte pentagrammikuvion ja vuohenpään automaattisesti saatananpalvontaan : Ottakaa ystävät hyvät selvää asioista. Kaikki ei ole niin yksioikoista. Symbolilla on itsessään miulle suhteellisen henkilökohtainen merkitys, joten en siitä sen enempää ala tähän avautumaan. Oikeastaan korulla on kaksikin merkitystä, joista toinen liittyy rakkauteeni. Tavalliset tallaajat jakavat rakkaansa kanssa sydämenpuolikkaat liiton merkiksi, me hankimme yhdistäväksi siteeksi jotain näköistämme. Kuten TÄÄLLÄ kerroinkin, tapasin oman hevilettipoikani Joensuun isoimmilla metallikeikoilla, ilosaarirockin aikaan. Rakkaus hyvään örinämusiikkiin on yhdistänyt meitä alusta asti.



Karut ja 'ällöttävät' sisäelimillä koristellut korut ovat takuuvarmoja katseenvangitsijoita. Käsintehty aivokoru on kaikessa rumuudessaan oikein sievä ja hyvin pitkälti juuri miun näköinen. Olen aina ihannoinut ja arvostanut luontaista älykkyyttä, ja juuri sitä tämä koru miulle symboloi. Aikapäiviä sitten toimintansa lopettaneen Paraphernalian pleksistä valmistettu sydänkoru huokuu sävyiltään sellaista vanhanaikaista tunnelmaa, ja soveltuu mainiosti mustavalkoisten asujen rinnalle. Jälkikäteen ajateltuna hiukan harmittaa, kun en kyseiseltä neidolta tilannut muita koruja siihen aikaan kun yritystoiminta oli vielä pystyssä.

.. Sitten muihin kaulaa koristaviin helyihin:





Sekalainen arsenaali erilaisia enemmän ja vähemmän asenteellisia riipuksia.
Suurin osa koruista on ebaysta ja backstreetistä ostettu, joten niihin ei liity minkäänlaista mielenkiintoista tarinaa tai merkitystä.



Alchemy Gothicin syntisen upeat, synkät riipukset ovat varastaneet palan sydäntäni. Massiivisen kokonsa ja räyheän muotoilunsa puolesta näillä saa piristettyä helposti asua kuin asua!

Kaikki Alchemyn korut (vasemmalta oikealle)
Dragons Claw Chrystal
Renaissance cross of passion
Dragon heart pedant
Matins cross (1995)
Coffin mirror necklace (??)




Kuristu chokeriis, horo! ..eikun. Pannat kuuluvat yleensä aloittelevan goottitytön ensiostoksiin, ja samoiten myös miun tyyliin. Kaksari esiin, rinta ulos! :D

Ylhäältä alas, ympäri näin:
Countess bathorylta lahjaksi
Artifice clothing
Second hand
Second hand
Prohibition uk




Omistamani rannekorut ovat sirosta ja suloisesta kaukana, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Rouhean kokoisten nahka, kumi ja metallirannekkeiden rinnalla Felineltä saatu koru näyttää kovin somalta ja tyttömäiseltä, vaikka on sekin pääkallolla koristettu. ;) Harvoin miun päällä näkee asua, jonka kanssa en olisi jonkinnäköistä ranneketta yhdistänyt. Itseasiassa ilman rannekkeita miulla on melkolailla alaston ja riisuttu olo.






Seuraavaksi hypätään maagisen korulootan sormus-osastoon. Kuten kuvista näkyykin, sormuskavalkadini ei ole mikään hurjan iso. Ostan lähestulkoon kaikki räpylään ahdettavat rinkulat second handina, koska en raaski sijoittaa montaa kymppiä mihinkään Mortician myymään, crappilaatuiseen rihkama-koristeeseen. Jos sitten joskus haluan kalliimpia sormuksia, teetätän ne mieluusti ihan korusepällä.



.. Eikä tietenkään sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että lävistyksetkin mielletään joissakin piireissä koruiksi. Niitä miulta löytyy ihan riittämiin, ja kannan niitä ylpeydellä joka ikinen päivä.

lauantai 20. elokuuta 2011

Splattered brains

,

Mikä päivä tänään on?! Mitä kello? Apua, ei kai taas.
Pitkään nukkuminen on miulle luontaista, mutta on kyllä myönnettävä ettei 12h nukkumisella pelasta menetettyjä arkipäivien yöunia.Kun normaalisti tälläinen unikeko herää viiden aikoihin ja viikonloppuna nukkua huruuttaa kellon ympäri, on tulevan viikon vähäuniset yöt taattuja.



★Hoodie: Iron fist brain splat
★Pants: Second hand
★Bag: Morticia- store
★Sneakers: Demonia

Viikonlopun kirppiskierrosten asu antaa miulle karmivia Scene-vivahteita ihan tahtomatta. Ehkä ne ovat nuo tennarit, mitkä luovat sen illuusion.. Aina aika-ajoittain tekisi mieli lyödä otsaan perinteinen "insanity does not approve" - leima, varsinkin silloin kun löytää kaapista jotain käyttämätöntä. En ymmärrä kuinka nämä upeat Beetlejuice- henkiset pöksyt ovat onnistautuneet hautautumaan vaateläjän pohjimmaisiksi, ja muhimaan siellä käyttöä vailla?! Yksi elämän isoimmista kysymyksistä: Miksi vaatteilla on tapana "unohtua" ?


Ps. Se tunne, kun löytää kattilakaapista mustan "roskan" ja käteen ottaessa tajuaa roskan olevan elossa, on jotain aivan hirveää.

torstai 18. elokuuta 2011

Zombie moshpit


Jo päiväkoti-aikoina hypistelin kateellisena Spice Girsien keräilyvalokuvia, joissa aina yhtä upea Emma poseerasi "tosi cooleissa" läskipohjaisissa saappaissaan. Hinguin tottakai omia läskikenkiäni riittävän pitkään, ja sainkin sellaiset mustat, matalahkot platformit kirpputorilta. Käytin niitä muutaman vuoden, Spice Girls unohtui, ja niin unohtuivat kengätkin.


Ajatus platformkengistä hautautui vuosiksi mielen syövereihin, kunnes törmäsin yläasteella goottityylisiin saappaisiin. Kuinka arvatakaan, näkemäni kengät olivat siinä hetkessä jotain niin upeaa ettei sitä rakastumisen määrää voi kuvaillakaan. Intohimo mylläsi sisälläni kahdeksanteen luokkaan saakka, jolloin ostin huuto.netistä ensimmäiset soturisaappaani. Siitä se ajatus sitten lähti, ja homma lähti muuten myös käsistä. Terveisin neiti "ainakin neljätoista paria tasapohjasaappaita"
Viime vuosina soljilla koristellut kengät ovat olleet muualla maailmalla ja kotisuomessa kovaa huutoa jo kyllästymiseen asti, mutta minä en taivu, en. On sinänsä hassua miten gootti/rocktyyli valtaa pinta-alaa, sillä jo nopea katsaus H&M:n mallistoihin paljastaa karun totuuden. Vai onko joku muka välttynyt näkemästä kaikkia niitein, pääkalloin ja nahkalerpakkein koristeltuja kuteita,? Sinänsä ironista, kun aiempien vuosien vieroksutuista ja erikoisista vaatteista tulee valtavirtaa ja vielä enemmän kornia oli törmätä goottityylisiin platosaappaisiin DinSko:n mallistoissa viime(?) vuonna. Näinköhän ovat menneet hyvin kaupaksi, epäilen.
Söpöys ja sirous on näistä kengistä kyllä kaukana. Mänkööt tieltä kaikki risut ja männynkävyt, täältä tulevat monsterimonot! Uusi aviomiesparini sisältää huikeat 12 solkea yhtä kenkää kohden, joten jalkaan vetäminen ei tapahdukaan ihan hetkessä. Kiitos vaan sille Einsteinille, joka äkkäsi jättää popot vetoketjutta!



Kengät haukkasivat olemattomasta budjetistani melkoisen palan, ja voin jo tältä istumalta paljastaa myyväni ainakin 4-5 paria kenkiä. Sisällissotaa muistuttava "Myyn-enpäs-kylläpäs myyn! - no en helvetissä myy!" - taistelu tuli vihdoin päätökseen hyvän ystäväni ansiosta. Tattista että jaksoit auttaa vaatekaapin myllerryksessä!


Imagine your head here.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Feel and taste the acid rain

Kulutin eräänä festaripäivänä aikaani pienessä kaupungissa shoppaillen, nimittäin Mikkelissä. Tavoistani poiketen kiersin aivan tavallisia kauppoja sillä mentaliteetilla, että jotain kivaa on löydyttävä. Ja niin löytyikin. Normaalisti suosin ostoksia tehdessä nettikauppoja niiden helppouden ja laajojen valikoimien takia, mutta näköjään live-shoppailustakin saa revittyä iloa irti! Jälkikäteen mietin kyllä hämmentyneenä ostoskassini sisältöä. Tällä kertaa tarjoilen nimittäin lukijoilleni asun, jossa pääosaa näyttelee Gina Tricotista ostettu rypytetty mekko. Mekko ei sinänsä ollut mikään heräteostos, vaan hiukan harkitumpi hankinta. On nimittäin pieni ristiriita, että vaaterekissäni riippui vain 3 mekkoa, mutta hamehylly tursui yli äyräiden 30 kappaleen edustusmäärällään. Missä meni vikaan?




Kuten kuvasta näkyy, asu on kokonaisuudessaan hyvin simppeli. Pelkistetyn näköinen mekko antaa tilaa näyttäville koruille ja kengille, sekä tottakai kokonaisuuden kruunaavalle hiuslookille. Tiesin jo mekkoa ostaessa että teetämäni Biohazard-korun yhdistäminen asuun on yhtä varmaa kuin se, että mummot ostavat Juhla Mokkaa 3 pakettia kympillä. Jostain kummasta syystä X pistin mekon kanssa alushameen, mutta ilman sitäkin olisi kelvannut ihan hyvin.


Tämä upea Biohazard-riipus on teetätetty vartavasten NanBRck - designsilla. Käsin tehdyt korut eivät mitään ilmaisia ole (henkkamaukan rihveleihin verrattuna), mutta sitäkin upeampia. Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, ja voin totuuden nimissä myöntää että tämä varoittava riipus on koristanut dekolteetani ainakin kymmenen kertaa parin viikon sisään. Koru on molemmilta puolilta erilainen, joten sitä voi kännellä ihan mielentilan mukaan. Onhan tuo kulutetun näköinen koru sentään rouheampi kuin oikeanpuolimmainen kiillotettu. ;)

Gina Tricotissa vieraillessa silmääni pisti myös tämä tosikristityn pakko-ostos, nimittäin ristillä koristettu kahden sormen sormus. Ideanihan on kantaa tätä kapistusta juuri niin kuin tekijä on sen varmasti suunnitellut, eli oikeinpäin ja siveellisesti.
Bwahahaha. Valmiina jumalanpalvelukseen. Toista megakokoista nyrkkiä koristavat sormukset löytyivät pari päivää sitten kirpputorilta.

.. ja rusettikin kirpputorilta peräisin.



From Insanity, with love.

torstai 11. elokuuta 2011

Kaksi uutta implanttia

Fresh and bloody

Uudet silikon...eikun microdermalit koristavat nyt minua. Myönnän, että ennen lävistystä hyppelehdin pitkin asuntoa pelko perseessä, ja soittelin ympäri kyliä löytääkseni edes jonkin sortin lohdutusta. Kymmenen lävistystä kropassa, ja silti uuden reiän ottaminen pelottaa yhtä paljon kuin hammaslääkärireissut pienenä. Ja miehän olen olevinaan aikuinen, pah. Voin kuitenkin puolustukseksi väittää, että microdermaleissa, eli implantin ja lävistyksen yhdistelmässä, tekotapa voimistaa jännityksen moninkertaiseksi. Vai kumpi tekotapa teidän mielestänne kuulostaa miellyttävämmältä? A) Lävistysneulalla tehdään reikä, jonka jälkeen koru pujotetaan reiästä läpi ja pallo ruuvataan paikoilleen vai B) Punch-työkalulla irroitetaan pala ihoa, koru pujotetaan (lue: runnotaan) ihon alle ja pallo ruuvataan paikoilleen. Ainakin itse kallistun A-vaihtoehdon puoleen noin ajatuksen tasolla, vaikka lävistyksen teko on toteutettuna paljon kivuliaampaa kuin microdermalin. Toki microdermalistakin saa varmasti kivuliaan, jos sen ottaa kokemattomalla lävistäjällä. Itse kallistuin T's tattoon puoleen, koska olen kuullut Tipin tekemistä lävistyksistä vain hyvää. Oman kokemuksen perusteella suosittelen kyseistä tatuoijaa/lävistäjää muillekin erittäin lämpimästi, sillä mukavan lävistäjän penkissä jännityskin laukeaa nopeasti.



Jos jotakuta kiinnostaa tuo Microdermalin tekotapa, niin tuossapa kyseinen koru ulkomaisen lävistäjän rei'ittämänä. Youtuben katsotuin microdermal-videopätkä ei oikein vastannut miun mielestä todellisuutta (veren määrästä), vaan etsin tarkoituksella hieman realistisemman. Normaali lävistys on yleensä kohtuullisen vähäverinen valmistustavaltaan, kun taas dermal... No, mitä voikaan olettaa. Se tunne, kun verta valuu pitkin otsaa, on yksi hehkeimmistä.



Lokinpaskaa otsalla, eli puuduttavaa voidetta, Emlaa, hehkeästi peitettynä. Olin sen verran nössö, että otin puudutusaineet käyttöön, kun viinaa ei saanut lisääntyvän verenvuodon takia lipittää. Ehkä parempikin, sillä ensimmäisen microdermalin tekemisessä ja kantaosan survomisessa otsaan kesti valehtelematta yli 5 veristä minuuttia, johtuen siitä että otsanahkani on erittäin paksua. Kun joku kuitenkin päätyy tänne "Microdermal koskeeko" -hakusanalla, niin sanon omalta kokemukseltani että dermalin tekeminen otsaan tuntui lähinnä siltä kuin joku olisi puristellut aivan jumalattoman kokoista tulehtunutta finniä. Nännilävistyksen ottaneena voin sanoa, että noiden maitorauhasten lävistävän neulan tuottama viiltävä kipu on aivan muuta luokkaa. Sillon sattuu ja perkeleesti, kun tekee mieli kiroilla ja huutaa. Microdermaleiden kohdalla huutaminen ei tullut mieleenkään.






Ne ovat kovin sirot lävistyksiksi.