tiistai 31. toukokuuta 2011

Genreuskovaisuudesta

Otsikko voisi olla osuvammin myös "asiaa genrejumaloinnista", koska uskonnonkaltaiseen kiihkoon se muutamat ajaa. On syntiä kuunnella montaa genreä intopinkeänä, samaan tapaan kuin moniuskoisuuskin on usein julkisesti hävettävää toimintaa. Genreuskovaiset jaksavat jäkättää kaikille ja kaikkialla: "TÄÄ EI OO MITÄÄN VITUN BLACKMETALLIA KUN TÄÄ ON DEATHIA! SAATANAN IDIOOTTI!!!" ja niin edespäin. Metallipiireissä genreuskovaisuus tuntuu korostuvan, varsinkin kun metallimusiikki itsessään haarautuu niin moneen eri suuntaan. Toiselle metallimusiikki on heviä, ja puhuu tämän perusteella kuuluvansa metallihenkisiin. On hyvinkin tavallista törmätä metallimiehiin, ja naisiin, jotka mieltävät olevansa aivan kelvokkaita hevareita kuunnellessaan musiikkia Avenged Sevenfoldista Nightwishiin ja sitä kautta Sturm und Drangiin. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä mitä genrejä metallimusiikista löytyy, eivätkä edes välitä sellaisista asioista. Toisaalla true metallihenkinen möyskyää siitä, että on uskottava vain ja ainoastaan synkintä metallia kuunnellessa. Ainoastaan extreme kelpaa. Eihän sitä mitään vitun vajaata melodista metallia voi kuunnella, sehän vie uskottavuuden! Onhan se jo nössöä jos seinällä ei riipu vuohenkalloja ja naamaa korista sian tekoveri.


Loppujenlopuksi piireistähän se riippuu, millaista musiikkia pidetään nolona ja mitä ei. Itselleen on hyvin helppoa saada globaalin idiootin leima, vaikkei nimittämiseen olisikaan mitään syytä. Vaikeampaa on saada uskottavuuden leiska otsaan, kuka ylipäätään määrittää sen, mikä on absoluuttinen Tr00 metallisti? True metallistithan eivät kuuntele bändejä, jotka ovat massaa. Entäs sellaisessa tapauksessa, jossa entinen suosikkibändi nouseekin yleiseen kansan tietouteen? Esimerkiksi Dimmu Borgir on joutunut melkoiseen genrepuristimeen kuuluisuuden takia. On helppo vaihtaa kelkan suuntaa ja vihata silmittömästi ns. Falsemetallia. "Voi vittu joku Dimmu, sehän paska vaan kiskoo nykyään rahaa! Eihän Dimmu edes ole mitään bläkkistä!".. Mitäs se Dimmu Borgir sitten on? Wannabe-bläkkistä? Psykedeelistä?


Avarakorvaisuus ja suvaitsevaisuus tuntuvat olevan katoavia hyveitä. Muutamalle tekisi mieli sanoa "just listen to the fuckin' music", jatkuvan ipisemisen sijaan. Sitä on genrejä, joista on vaikeampi löytää hyviä bändejä, artisteja ja biisejä ja genrejä, joista löytää helpommin omaa korvaa hivelevää musiikkia, mutta en ymmärrä kuinka joku voi heti kättelyssä tuomita ihan koko genren? Itsehän olen niin gootti, että en iskelmäbaariin voi jalallanikaan astua. Imagohan siinä menee humpatessa. Ja vielä hirveempää ois siis jos mä niinku johonki poppibaarin tanssilattialle eksysin.. Voi luoja, miettikää ny jos vielä sois jotai räppiä!


Itselleni on ihan sama, mitä genreä joku hyvä tai huono kappale on, sillä hyvä on hyvää ja huono on huonoa genrestä huolimatta. Ja tietenkin itsekin omaan genreajattelua siinä mielessä, että varsin usein puhun yleisesti inhoavani iskelmää ja räppiä(tai muuta), mutta kyllä korvani ottavat vastaan hyvän biisin sellaisestakin genrestä, josta en niin paljon välitä. Jos joku tuttavapiirissäni sattuu Jenni Vartiaista kuuntelemaan, en sitä tuomitse. En yritä tuputtaa omaa musiikkiani muille väkisin, sillä eiväthän kaikki voi pitää kaikesta. En ihmettele sitä hetkeäkään, miksi äitini ei esimerkiksi Dark Funeralista syty.

.

En kuuntele musiikkia muita varten. Siksi en myöskään pidä ketään kuuntelemistani artisteista noloina. Sama pätee pukeutumiseen. Elämä on liian lyhyt toisten mielipiteiden miettimiseen. "en mä voi tätä paitaa pitää kun tää ei oo oikeen goottityyliä" - miksi et? kuka sinua estää? Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki tanhuaisivat vain raivokkaasti Jari Sillanpään tahtiin. Ai eikö? No, ehkä ei sentään.

maanantai 30. toukokuuta 2011

I'm as free as my hair



Tässä päässä on nähty jos jonkinmoista hiusviritelmää, On nähty leopardikuosista etutukkaa, sivukaljua, lisäkerastoja, klipsilisäkkeitä, kokomustaa hiusta, pinkkimustaa, kokopinkkiä, raitoja, raidoittamatonta. Nyt on kuitenkin kyse kampauksesta, joka aiheuttaa päänvaivaa. Valmistujaisteni asu on oikeastaan täysin valmis, samoin kokeilemamme juhlameikki istuu naamaan kohtuullisen hyvin. Ongelmaa tuottavat kuitenkin hiukseni.



Kokeilimme kihartaa tätä reuhkaa melko ristiriitaisin tuloksin. En osaa sanoa pidänkö kiharretusta kuontalosta, vai vihaanko sitä. Peiliin katsoessa tuntuu, kuin toisella puolella tuijottaisi ainakin 10 vuotta vanhentunut, humppabaarin sisäänpääsyä hamuava irma. Se on kiistämätön fakta, että kikkurat vanhentavat ihan vietävästi, varsinkin tälläisissä olkapituisissa tappuroissa. "sshä nätti poika, lähhretäänkö jatkoille shamaan shuuntaan?" terveisin tuleva Puumalan Maikki 47vee


Löytyisikö teiltä mielipidettä valmistujaisten kampaukseen? Rastoilla vai kiharoilla?
Antakaa paukkua!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Darklings



Skirt - Second hand
Pvc shirt & mesh - Lip service
Corset - Morticia
Choker - Prohibition clubwear (glows under uv light)

Päivän asun hame on ehdottomasti yksi parhaimmista ostoksista hetkeen. Kun ulkona tuivertaa ja vettä sataa vaakatasossa naamaan, nousevat pvc:n benefitit kaikkien muiden materiaalien yli. Ei kastu perse, eikä tule niin kylmä kuin litimärissä kangashousuissa! Löysin perusmustan pvc-hameen huuto.netistä. Hame poikkeaa mukavasti aiemmista omistamistani pitkistä hameista takapuolen koristuksillaan, yleensä muovista tehdyt hameet tupataan nimittäin valmistamaan ilman takataskuja. Ja koska tuossa asussa ei riittävästi hiostavaa muovia ole, niin sadesään armoilla on hyvä vetäistä päälle pvc:stä valmistettu takki. 100% waterprooffia!




Favourite drink? " nahh, dunno"
Jos jonain iltana jätän jägermaisterpullon hyllylle yksinäiseksi, on jotain vialla. Parasta sellaisenaan, mutta meneehän se energiajuomassakin. Hirvilimuvitsit nostavat silti kaikki karvat pystyyn.. Ehkä juuri siitä syystä, että niitä viljelevät saattavat olla lähestulkoon polvenkorkuisia über cooleja pikkuteinejä.







Sain kaveriltani mukavaa iltalukemista lainaksi, Gothic beauty magazine-lehdet pursuilevat toinen toistaan upeampia asukokonaisuuksia ja inspiskuvia. Kiitos Rita!





Litkittiin Vivianin kanssa kilpaa pikkukakkosia. Nuo on hyviä, maistuu lähinnä sellaselle tikkarille, jota dipataan kirpeään rätisevään jauheeseen.
Postin lokero 347 33 101 tampere kymmenen!





Etteivät ostokset alkaisi ja päättyisi pelkästään pitkään hameeseen, niin esittelen lisäksi ostamani uuden luottokaverin, laukkuni. Ei ole yhtään tapaistani shoppailla ns. merkkituotteita oikeastaan missään muodossa, mutta kun näin tämän Guessin valmistaman ( ja huuto.netin kautta suht. edullisenkin, huomioiden yli 100e ovh:n) laukun, tiesin että se on vain saatava. Aina välillä vaan tuntuu siltä. Kyseinen veska on siis niiteillä, "kulutetulla" pvc:llä ja suurilla taskuilla koristeltu Phantom bag. Aikalailla täydellinen minkä tahansa muovirytkyn kanssa pidettävä asuste!



In der palästra


Feast for blood


Hades-pluton

Life and it's dark beauty in suffering. Anna Varney ♥
Siivoilun lomassa on rentouttavaa kuunnella Sopor Aeternuksen kauniita kipaleita.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Dressed to kill



Tämän asun nimenä voisi kantaa Viva la second handia, sillä on lähestulkoon 100% käytetyistä vaatteista koostettu. Vaihtoehtoinen asunimike voisi olla myös "moppilookki" , sillä näissä kuvissa tämä pinkki pehkoni näyttää kaikkea muuta kuin edustavalta. Vaikka kuinka yritin suoristella ja asetella, niin ei se perkele muotoudu mitenkään! Vinksottaa minne sattuu ja näyttää miulle keskisormea. Hiukset näyttävät siis. Välillä tuntuu että haistatan pitkät kaikille muotimaailman pukeutumissäännöille, sille miten tiettyjä asioita pitäisi yhdistellä jne. Miksi pitäisikään noudattaa tiettyä kaavaa, jos itse viihtyy erilaisissa asuissa?



mekko - intiasta tuliasena
liivi: second hand (only)
vyöt: second hand (pieces)
kaulakoru: alchemy gothic, renaissance cross of passion
legginssit: lip service, blacklist
laukku: living dead souls
kengät: magic shoes, anna frieda sandal





Yritin yhdistää asuun elementtejä joita käytän pukeutumisessa liiankin harvoin. Jostain syystä karsastan mekkoja, sillä ne saavat miun rungon näyttämään oikeastaan entistä lyhemmältä ja pönäkemmältä mallista riippumatta. Varsinkin tuollainen maksimallinen ja hulmuava äitiysmekko, ei ehkä imartele muotoja mutta arkena saakin löllöillä, eikös? Ei kaiken tarvitse olla niin kuolemanvakavaa. Mekko ja kuvassa näkyvä peukalon pääkallosormus ovat tosiaan mummoni Intiasta tuomia tuliaisia.. Yllättävän hyvä maku yli 70-vuotiaaksi, vai mitä?

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

With sixteen thousand screaming demons







Kengät - New rock
Huppari - Living dead souls
Hotpantsit - Lip service
Kaulakorut - Etsy / DIY



Kaupungin pinkein röllipeikko, niin kuin joku fiksuna älysi baarissa väläyttää. Ulkopuolisilta saatava palaute osaa sekä itkettää että naurattaa. Näytänkö muka piirroshahmolta? Epäilenpä. Alan pikkuhiljaa kasvamaan rastoihini kiinni, sillä rakkauteni kyseisiä lisäkkeitä kohtaan on isompaa kuin voisi sanoiksi laittaa.

Puuduttavien työpäivien jälkeen kaipaa usein pikaista rentoutumista, joko shoppailun tai sohvalla mätänemisen muodossa. Kiertelin kirpputorilla adrenaliinikuohusta ja kymmenistä kahvikupeista huumaantuneena, todennäköisesti niin omissa maailmoissani etten edes huomaisi jos joku sattuisi morjenstamaan. Välillä tuntuu ettei second hand-marketeista löydy ainuttakaan ostamisen arvoista riepua, toisinaan taas aivan liikaakin. Tällä kertaa kävelin ulkomaailman hälinään täyden vaatesylillisen kanssa. Se, joka sanoo ettei materia tuo onnellisuutta, ei ole shoppailusta ja löytöjen tekemisestä saatavaa euforiaa koskaan kokenutkaan.



Tähdet eivät vaatetuksessani vilahtele muutoin kuin pieninä yksityiskohtina. Sormusta pyörittelin pitkään kourassani ennen kuin ostin, mutta jotenkin kummassa tämä kapistus ujuttautui huomaani 3€:n hintaan.



Glitterpöksyt 1€. Housujen hansikasmainen istuvuus oli ostosyistä oikeistaan se kaikkein painavin. Kesällä pitkälahkeisia housuja tulee tuskin käytettyä niin usein, joten leikkelin (jo valmiiksi vituilleen lyhennetyt) lahkeet caprimittaan. Raastinrauta pääsee vielä käyttöön, ei tuo pieni repaleisuus vielä riitä! Mitä karumpaa, sitä parempaa.



Söpöt pinkit pillihousut joita katselin jo aikoinaan seppälän alesta.. Kyseisten alevillitysten tönimisrumban ja 'korkeahkon' hinnan vuoksi jäivät silti surullisina rekkiin roikkumaan until now. Vihdoin löysin ne kaappiin sopivalla hinnalla!




Kuohuviini, joka maistui tismalleen siltä kuin näytti. Lähinnä vahvempaa, hiilihapotettua appelsiinimehuahan tuo. Which means good. Kerrankin picnic-kelpoista juomaa, jota ei ole hinnalla pilattu, pullollinen tätä moneen makuun soveltuvaa nektaria kustantaa vain hieman yli 6€!




Mortiisin Håvard Ellefsen on kyllä melkoinen unelmavävy.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Wanna play a little game?

Tänään viettelin vapaapäivää sormet erikeepperissä, naama ja syli pastaa täynnä (ihanat ylipitkät tagliatellet nom) ja kädet sinkkuelämää-tyylisesti ostoskasseja täynnä. Vaalennusainetta, hiustököttejä, pakollisia valmistujaisjuttuja ja kaikkea todella kiinnostavaa.. Väsäämistämme valmistujaiskorteista tuli kaikkea muuta kuin ankeita. Tämänviikkoisten lusmuilupäivien lomassa ehdin piipahtamaan useampaan otteeseen lastenrattaiden ja kyynerpäätekniikkaisten mummojen ihmeteltävänä, kirpputoreilla siis. Ah ihanat pitkät ja arvostelevat katseet, ja keskustelut _joita ei tietenkään kuule_. Hirveää kasaa juttuja ei löytynyt, mutta pienikin kiva piristää!

Lusmulandiasta moi. Asu on vähän rääpitty sieltä täältä, mutta kaupunkitallailuun oikein soveltuva. Jalassa mulkoilivat new rockin jousiplatform-nilkkurit, joista en älykkäänä kuvaa muistanut räppäistä.. Kuvaa kattoessa tulee lähinnä sellanen olo että voisi kahmia Tokmannin sukkahousuosaston säilöön. Tyttörukka, ostaisi edes ehjät pöksyt jalkoja lämmittämään.



Kirppiskivaa!

Rannekehömppä kustansi muutamia euroja. Teinigoottirottaniitti tuntui oudon kutsuvalta, vaikka sitä vieroksuinkin todella kauan. Kaulaani en rottaniittiä pistäisi, mutta ranteessa oikein pop.


Lasten..khöm.. juhlaliivi. Poikien. Tuollaisenaan en sitä suunnitellut pitäväni, vaan ihan toisenlaisten vaatteiden kaverina. Yllätyin että kapistus vaikutti kivasti istuvalta, vaikka oli mitoitukseltaan 150cm. Vähän lyhyehkö, mutta annettakoon se anteeksi.


Kehys löytyi 20 sentillä. Bunny Suicide-kuvat olivat hävinneet jonnekin, niin pistin väliaikaiseksi ällösöpöä ja tyttömäistä.



Okei, koruloota ei ollut enää kirpputorilöytöjä vaan ihan muuta. "Sikahalpa" alemarketti, Wihonen, pursuili mukavan näköisiä elokuvarekvisiittaan viittaavia laatikoita, joten koppasin tämän boksin kainaloon ja marssin kassalle. Sain mukana kulkevalta äipältäni kummastuneita katseita, kun sanoin tämän tulevan koruille. "Eikö tuo ole HIEMAN liian iso sellaiseen?".. Ja tuossapa näkyykin jo, että vastaus on ehdoton Ei. Käsikorut tuppaavat olemaan sen verran kookkaita.



Kevät näkyy kämpässä lähinnä lisääntyneinä väreinä. Pinkki valtaa pinta-alaa!
Tuota hyllyä inhoan liian tavaramäärän vuoksi, mutta mitään en silti halua ottaa pois. Viha-rakkaus, argh. Nuo kiiltäväpintaiset käsitelineet on kyllä melkoista ysäriä. :'D



Ja koska tämä postaus kaipaa kunnon synnintunnustuksen niin myönnettäköön, sorruin. Tilasin pinkistä pvc:stä koostuvan asun tulevaa tapahtumaa varten, enkä ole varmaan rakastanut yhtään vaatetta niin paljoa kuin noita käsintehtyjä upeuksia. Saanhan myöskin anteeksi sen, että uudet kengät puksuttavat jenkeistä kohti Suomea ja ah-aina yhtä ihania tullitoimipisteitä?

Asphyxia- painful process


Heimataerde- Dark Dance

.. outoa kyllä, näitä kipaleita kuunnellessa tekisi mieli tanssia. Anyone with me?

maanantai 16. toukokuuta 2011

Mätä ruumis ristillä

Nätti ja söpö otsikko, eikös? ^.^ Sotajumalaa ylistääksemme.



pink cute hair + alghazanth = um, wtf?
Great band tho!


Kuvaa räppäistessä oli tarkoitus lähinnä saattaa tietoonne tämä hiuspöheikköni nykyinen tilanne, joka huutaa isoon ääneen S-O-S! Kriisihiukset, siis etuhiukseni, kaipaavat pikaisesti muutosta. Olen miettinyt pääni puhki erilaisista otsatukkaratkaisuista, mutta vielä en ole lyönyt mitään lukkoon. Ajattelin ensin että värjäisin leopardikuviot pitkästä aikaa etuhiuksiin, ja nyrsisin niitä vain hieman lyhemmiksi samalla tavalla viistoon muotoon kuitenkin. Toisaalta mietin V-n muotoista hiuskuontloa, jota kannoin viimeksi runsas 1,5 vuotta sitten.. Tai sitten värjäisin etuhiukset vaakaraidallisiksi, siis mustapinkkiä vaakaraitaa. Ehdotuksia? Tuollaiseksi en yksinkertaisesti voi jättää, hiukset uivat suussa asti.




Ihan niin pahalta etuhiukset eivät toki sivuun kammattuina näytä, mutta silti. On raivostuttavaa puhallella, nykiä ja viuhtoa häiritsijöitä pois nassun edestä.



Itseironiaa pitää jokaiselta löytyä. Tästä meikistä puuttuu taustalta vain kunnon sirkusmusiikki!

´
...Ja naama leikkautui itsetään irti tästä fotosta. No, ehkä kamera haluaa sensuroida lärvin ihan syystäkin. =D Onlyn turbopitkä huppari toimii ehkä parhaimpana viileän kelin asuna joko kotosalla tai ulkomaailmassa hiippaillessa. Pituudeltaan riittävä taktisten paikkojen peittämiseen, itseasiassa pidempi kuin monet minihameet (=roiskeläpät). Välillä on hyvä nojata yksinkertaisuuden kunniaan, kaiken ei tarvitse olla aina miljoonan euron hintaista.

Jokatapauksessa..
viikonloppu sujahti ohi liiankin nopeasti näissä merkeissä:


Loistava löytö kaupan kylmähyllystä. Kofeiinihiiren herkkua!


Uuh. Salatut himot paljastaa.


Moneskohan shotti menossa.. kuudes? Todellinen päivän asu-kuva, suorastaan salonkikelpoinen! Läskeilyvaatteet kunniaan.

Euroviisu-kisakatsomo Insanityn ja herra P:n tyyliin. Kyseinen ohjelmahan on itsessään melkoista crappia, suoraan sanottuna parasta real life-komediaa. =D Naurettavia esiintymisasuja ja vielä naurettavampia sävellyksen riemuvoittoja. Jokavuotisena euroviisutapanamme on arpoa iltamiin osallistujille oma edustusnumero, siis numero niistä maista jotka euroviisuihin esiintyvät. Tänä vuonna mie edustin Saksaa. Aina kun edustusmaan saamat pisteet ylittävät kymmenen (esimerkiksi 20 pojoa, 30 pojoa jne), kymmenen pisteen täyttyessä jokin kilpailijoista saa väsätä uhrilleen haluamansa shotin. Euroviisu-juomapeli olisi ehkä kuvastavin nimike. Peli, joka on epäreilu niille jotka joutuvat Suomea edustamaan, ja tappohumalluttavaa niille jotka edustavat voittajamaita. :'D


Ja niin. Meillä on ehkä maailman paras soitin.
VarPeli!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Punaisissa paholaisissa




Aina välillä nettiä selaillessa tulee sellainen kutka, että tämä ei hyvää seuraa. Tiesin, että joku pari päätyy ostoskoriini: tällä kertaa uhriksi joutuivat uudet iron fistin digi skull red vamp- nimeä kantavat monot. Tajusin nimittäin vastikään kenkähyllyäni syynätessä, että tasan yksi pari lukeutuu virallisesti sandaalien/avokkaiden joukkoon.. Sipsuttimien tarve oli siis enemmän kuin suuri, näillä lämpimillä keleillä pikkukenkien ostos oli suoranainen must! Ja kuinka yllättävää, että jälleen kerran blogini täyttyy digi skullin lumoavasta kuosista.. Annoin kyseisille paljettihirmuille pikkusormen, ja se vei kokonaisen insanityn sielua myöten. Mikä parasta: enää ei vain tarvitse hypistellä kaihoisasti kevyitä kesäkenkiä, vaan niitä pääsee myös käyttämään! Kukkaro köyhtyi, kenkärivi rikastui, ja säästyn saappaissa hikoilevilta jalkapohjilta.



Löytyykö muita Iron fistin ihannoijia?
Mitkä Fistin valmistamat kengät himottavat eniten?