sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kirurginveitsellä täydelliseksi?

"Uskalla olla luonnollinen" , "Show your TRUE face, wear no makeup". Vaikka kyseisiä lausahduksia kuuleekin kosmetiikkayritysten johtavina laineina, en menisi niihin vannomaan. Kuten kaikki varmasti luonnollista kauneudesta tietävätkin, on olemassa kahta lahkoa. Niitä oikeasti luonnollisen kauniita, ja luonnollisen "kauniita". Kaikki eivät ole Angelina Jolieita syntyessään, joten on vain sinisilmäistä väittää' että jokainen on kaunis ilman "turhia hömpötyksiä". On olemassa niitä, jotka syntyvät kultalusikka kourassa ja tuuheat hiukset päässä, ja niitä, jotka putkahtavat kylmään maailmaan kädessään vääntynyt, ruostunut haarukka ja päässä pari kaljuuntunutta läikkää. Silloin kun kauppareissulla lapset parahtavat itkuun viereisessä jonossa, ja kyselevät kyynelsilmin "Äiti, MIKÄ tuo on", voi ehkä miettiä missä mättää. Kauneus on kuin siunaus, josta kaikki eivät pääse valitettavasti nauttimaan.


Surgery scars as beauty marks
Botox amusement parks
Pagant parade suicide past

Beauty will never last

-Jeffree Star

Kun katson itseäni peilistä tavallisena aamuna, paljastuu karu totuus. Meikki on minulle kuin maski, jolla peitän kaiken sen, minkä haluaisin skalpellin avulla muuttaa. Valvomisesta lepakonmustat silmänaluset, ajamattomuuttaan rehottavat kulmakarvat, kaksoisleukaan siirtynyt hillodonitsi, huulet, joiden amorinkaari ei olekaan käyrä, vaan suora kuin matematiikanopettajan viivoitin ja mehukkaiden näppylöiden rykelmät pistävät huonompina päivinä itkettämään vaikka olisi kuinka tough guy. Tissitkin ovat liian pienet. Käsivarsien "lihakset" ovat tipahtaneet luun väärälle puolelle ja hiukset yhtä kuivat kuin vuoden vanha näkkileipä. Olen aivan varma, että moni muukin nainen päätyy tällaisessä itsesäälissä polskuttelun puuskassa internetin ääreen etsimään vaihtoehtoja ulkonäkönsä parantamiseen, ja sitä kautta plastiikkakirurgian vastaanotoille. Kauneus on nykymaailmassa yksi tärkeimmistä arvoista perheen ja terveyden ohella. Ovatko meikkaaminen ja kirurginveitsen eteen hakeutuminen hyväksyttäviä vaihtoehtoja, jos ei tunne oloaan kotoisaksi luomulookissaan? Jokaisella on oikeus päättää terveydestään, miksei myös siitä millaisessa vartalossa ja naamassa viihtyy.


Ei ihmistä ole luotu veistosmaiseksi ja täydelliseksi mestariteokseksi, vaan jokainen on omalla tavallaan epätäydellinen. Elämästä kertovat juonteet ja hymyilystä käppyröityneet silmäkulmat ovat osa luonnetta, kuuluvat polun varrelle, eikä niitä tarvitse hävetä. Kauneusihanteet ovat takertuuneet ihmiseen hirvikärpäsen lailla, etenkin naisten keskuudessa. Vartalo on kuin paperinukke, josta saa saksia paloja pois aina kun johonkin osaan kyllästyy. Botoxruiskeet, pakara-implantit, ihonsiloitukset, rasvaimut ja kaikki kehonmuokkauksen hoidot olivat vielä muutama vuosikymmen sitten vain varakkaiden tavoiteltavissa, nykyään myös aivan tavallisten ihmisten hoitoja eivätkä kovinkaan kohahduttavia mediassa. Enää Meikäläisen Maijan ei tarvitse tyytyä naistenlehtien kauneusleikkauspalstojen kateelliseen kuolailuun, vaan muutosta saa itseensä jo kohtuullisella sijoituksella. Ennen kuin varaa aikaa operaatioon (olipahan kyse tatuoinnista, impalantista, nenänpienennyksestä) kannattaa ehkä kuitenkin miettiä motiivejaan, ja ennen kaikkea sitä miksi tiensä valitsee. Paluuta vanhaan ei välttämättä ole ja kaikkeen liittyy riskejä. Levinneet tatuoinnit, kumipalleroa muistuttavat silikonitissit ja ihon kiristämisestä paikalleen jymähtäneet kasvot eivät ole kaunista katsottavaa. Silloin kun nenän kavennusleikkauksen tulos muistuttaa edesmenneen Michael Jacksonin klyyvaria, ei ole itku kaukana. Epäonnistunut kauneusleikkaus tai pieleen mennyt tatuointi ei muuksi muutu, edes kymmenen promillen humalatilassa. Niinhän sitä sanotaan, että pikkusormen antamalla tarjoaa koko kouransa, niin myös kauneusleikkauksissa ja muussa kehonmuokkauksessa. Lööppejä tiiraamalla huomaa nopeasti valitettavan faktan: useat julkkisten kauneusleikkaukset riistäytyvät käsistä kertaheitolla. Harva ostaa pelkästään yhden keittiökaapin oven, kun kerralla voi ostaa rysäyttää uusiksi koko kaluston. Sama pätee leikkelyyn: Miksi tyytyä pelkkiin silikoneihin,kun pienellä panostuksella saa myös kokonaan uudet kasvot.


Valkaisevaa hammastahnaa, tukisukkahousuja, tuuheuttavaa shampoota, ladyshavereita, luomivärejä, korvakoruja ja tightlacing korsetteja. Meidät totutetaan kaikenlaiseen ulkoiseen muokkaukseen jo pienestä pitäen eikä siltä voi välttyä. Myönnän käyneeni tässä kirjoittelun lomassa vilkaisemassa itsekin peiliin, turhamaista tai ei. Yritin katsoa itseäni pitkään ja miettiä, mitä haluaisin veitsellä ensimmäisenä silpoa. Löydän montakin "pikkuisen tästä, pikkuisen tuosta" - kohtaa, etenkin silmieni ympäriltä. Tartuin tuttuun ja turvalliseen meikkipurnukkaan, katsoin peiliin uudestaan ja nappasin kouraani siveltimen. Muutama huiskaus valkeaa luomiväriä, tekoripset ja tummaa sävyä silmän ulkonurkkaan. Meikkivoidetta, poskipunaa, puuteria. Kaksi minuuttia aikaa, ja lopputulos on kuin skapelin alla käynyt. Vaihtoehtoisia ulkonäön parannuskeinoja siis löytyy, ja on sanottava että "Hei täähän toimii" , sillä meikillä rumasta ankanpoikasestakin saa tehtyä Joutsenen pienellä vaivalla - ja ilman kuukausien paranteluaikaa! Voisi kai sanoa, että jokaisesta löytyy jonkinlaista kauneutta luonnollisenakin, mutta meikin kautta sitä löytää kaikista eniten. Paras avainsana: Kauneuden korostaminen.



Lävistyksien ja tatuointien täytteisenä naisena on myönnettävä, etten enää osaisi elää ilman rautaa ja mustetta. Riisuessani huulirenkaat ja nappikorvikset pöydän reunalle, tuntuu kuin osa minusta vietäisiin pois. Korut ovat miulle samalla tavalla pyhiä kuin hiukset useimmille naisille. Lävistyksistä ja tatuoinneista luopuminen kuulostaa ajatuksen tasolla yhtä pahalta kuin se, että joku surauttaisi pääni kaljuksi. Tatuointi on kuin ikuinen koru, jolla on oma tarinansa, ja lävistykset ovat pisamien lailla kauneutta korostavia yksityiskohtia. Ulkopuolisten silmissä niskaani hakatun Insanity- tatuoinnin merkitys on varmasti aivan erilainen kuin miulle itselleni. Kyseinen sana on ollut nimimerkkinäni jo yli kuuden vuoden ajan, ja se symboloi sanana minulle muutakin kuin mitä se antaa päällisin puolin ymmärtää. En ole ottanut tekstiä ollakseni "Cool koska oon niinku niin hulluuuhh!! hullut eivät sekoo! meigä on skitso koska mielisairaus on in" vaan ihan muista syistä.



Mitä kauneus on?

hapsottavia hiuksia
hymykuoppia
hassuja silmämeikkejä

silikonirintoja
sieviä lävistyksiä
siilikaljuja
sinisiä hiuslisäkkeitä

irtoripsiä
iän tuomia ryppyjä

pakkasen punoittamia poskia
purkkirusketusta
piilolinssejä

- Kauneus ei ole katsojan silmässä
se on katsojassa itsessään



Jos tunnet olosi kotoisaksi meikittömänä ja rehottavien karvojen täytteisenä, en sitä tuomitse. Toivottavasti sinäkään et tuomitse meitä keinotekoisen kauneuden lähettiläitä, sillä koen olevani oma itseni irtoripsien, pinkin hiusvärin ja lävistysten täytteisessä kehossa. :)

27 kommenttia :

  1. Joskus eräs spurgu totesi miulle baarissa ''miks sä pilaat ittes tolleen, minkälaiset hiukset sulla on oikeesti. Noi on ihan hirveet noi siniset, kelpaisit mulle ilmankin''
    Mies siis selkeästi oletti että muutan ulkonäköäni hänen ja muiden kaksilahkeisten mieliksi: Ei teen sen itselleni.

    VastaaPoista
  2. Tutulta kuulostaa, tosin ite olen törmännyt samanlaiseen arvosteluun ihan keskellä kirkasta päivää ja keskellä keskustaa. -_-' Ja myös yöelämässä, jokatoiselta vastaankävelevältä +40v käppänältä kuultuna. Varmasti valtaosa tälläytyy ja värjää hiuksiaan ihan itteään varten, eikä miellyttääkseen muita. :) Eihän tissilävistyksiäkään oteta sen takia että kaikki saisivat niitä tuijotella, vaan ihan omaksi privaatiksi yksityiskohdaksi. ^^

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitettu itsevarma postaus, pidin kovasti! Täyttä asiaa.

    VastaaPoista
  4. Komppaan Carrien kommenttia täysin, mahtavaa tekstiä!

    VastaaPoista
  5. Mahtava kirjoitus! Tälläistä lisää! Itse en suostuisi veitsen alle mistään hinnasta. Selluliitti on itse hankittua, niin kyllä siitä samalla suomalaisella sisulla eroonkin päästään jos tahtoo. Laitan uskoni mielummin ihonhoito tuotteisiin, meikkiin ja liikuntaan kuin "oikotietä onneen leikkauksen kautta". Tietyssä tilanteessa ymmärrän täysin kauneusleikkaukset, että en niitä täysin vastaankaan ole. Mutta liikaa näkee mediassa turhia kauneusleikkauksisa joilla ei kyllä ole saavutettu sitä parempaa lopputulosta.

    VastaaPoista
  6. Minusta on kyllä aina äärimmäisen huvittavaa, kun toitotetaan miten "luonnollisuus" (mitä se sitten ikinä onkaan, varsinkin nykypäivänä...) tulisi hyväksyä, mutta kun tulisi aika suvaita ihmisten itsensämuokkausvalintoja siitähän syttyy sota. Sitä ollaan niin hirveän turhamaisia, tyhmiä tai jopa mieleltä sairaita ja onhan se nyt vaan jotain miesten huomion tavoittelua härregyydendaalis sentään. Tässäkin suhteessa se suvaitsevaisuus on jännä asia. ;) Tokihan jokaisen kannattaa miettiä, että minkä takia tällää, tatuoi tai vaikka menee sinne leikkaukseen, mutta loppujen lopuksi se valinta on jokaisen itsensä, enkä kyllä ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi niin paljon muiden yläpuolella, että olisi kykeneväinen sanomaan onko toisen valinta oikein vai väärin.

    VastaaPoista
  7. Tuttua miullekin, että esim baareissa 40 - vuotiaat miehet tulee arvostelemaan. "Ihan nättihän sä oot mut onko sulla vähän liikaa naamassa noita juttuja ja meikkiä? Ja olisit kyllä parempi brunettena!! Mut tää on siis vaan MUN mielipide, tieks sillee, heh heh" ;___; jonka jälkeen tekisi mieli sanoa että katsopa vaan itteäs, kaljamahainen, kaljuuntunut känniääliö.

    Mutta tosi hyvä postaus, kiva että välillä eri näkökulmasta. Itsekin olen huomannut, että lävistykset, tietty hiustenväri yms ovat asioita, joita ilman tuntisi olonsa vieraaksi. On aika hauskaa, miten ihminen ottaa "omaksi" tällaisia kaikenlaisia lisäyksiä, jotka eivät ole syntyjään meille annettuja, mutta joita nykyään on mahdollista saada. Miksipä sitä ei hyödyntäisi!

    VastaaPoista
  8. Mä en kans käsitä miksi joillakin miehillä on pakkomielle alkaa tenttaamaan miksi olen sen näköinen kuin olen. Tekisi mieli sivaltaa että pitääkseni sinunlaiset tyypit kaukana... mutta kiltimmin muotoiltuna vastaukseni kuuluu: koska pidän siitä. Tykkään mustista, tupeeratuista hiuksista, sivukaljuista ja pulisongeista. Korneista lepakkotatuoinneistaa, lävistyksistä, mustaakin mustemmasta silmämeikistä, kalpeaksi maalatusta ihosta. Kaulapannoista, muovivaatteista, verkkosukista ja piikkikoroista. Kaipa nämäkin tyypit tykkäävät verkkahousuista, maantieharmaasta, äidin leikkaamasta tukasta, kaulaparran sängestä, mainospaidoista ja lenkkareista, ja mikä minä olen heitä arvostelemaan? :P

    VastaaPoista
  9. Sain just kuulla melkoisen ivallista kommenttia siitä että tanssin perjantaina muutaman jätkän kanssa baarissa.
    Ihminen, ketä luulin kaveriksi, sanoi että miten on mahdollista, että joku jätkä haluaa tanssia mun kanssa. en tiedä meinasiko se sillä sitä, että olisin ruma vai että olen ärsyttävä kusipää.
    Mulle on sanottu monta kertaa, että näytän hyvältä ilman meikkiäkin ja uskon siihen, että kauneus on katsojan silmissä. :)
    Ja jos ei muuten, niin kaikki naiset on kauniita omalla tavallaan.

    VastaaPoista
  10. Hieno teksti :)
    En itse kannata leikkauksia, ellei niillä tosiaan korjata synnynnäistä, oikeaa epämuodostumaa tms., mutta jokainenhan se itse valintansa tekee.
    Vanha faktahan tässä pätee: kauneus on itsensä hyväksymistä ja kroppansa kantamista itsevarmasti. Ei siinä sen kummempia leikkelyitä tarvita.
    Meikit, tatuoinnit, lävistykset jne ovat omaa sydäntäni lähellä, niillähän voi korostaa/koristella omaa vartaloaan. Ei sitä kuitenkaan tarvitse kokonaan muuttaa.

    Ehkäpä nykyinen sukupolvi alkaa pikkuhijaa kapinoimaan yhteiskunnan luomia ulkonäköpaineita vastaan ja kasvattaa omat lapsensa hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat. Kauniina. Jokainen syntyy erilaiseksi ja niin sen kuuluukin olla ja jokaisella pitäisi olla ihan yhtä hyvät oltavat ulkonäöstä riippumatta.

    VastaaPoista
  11. Carrie & Katariina: Kiitos ja kumarrus! On hienoa kuulla, että olette samoilla linjoilla. :)


    Jade: Jepjep, olen samoiten sitä mieltä, että jos itsensä lihavaksi saa kerran syötyä, saa vaivansa hoitaa myös itse. Harvemmin laihdutukseenkaan kuitenkaan mitään leikkausta tarvittaisiin, jos viitsisi nähdä vaivaa. :)

    Anne: Kaunis kiitos! :)

    Anna: Jep, on hassua kuinka esim. muutamat kosmetiikkafirmat ovat niin luonnollisen kauneuden kannalla, että ihan oksettaa. :D Ylipäätään, jos joku meikkejä markkinoiva firma kantaa liidinään "Ole luonnollisesti kaunis, oma itsesi!" huulipunapurkkien kyljessä, eikö se ole jo vähän huvittavaa? Eihän ihmistä ole luontaisesti tarkoitettu käyttämään huulipunaakaan, niin ähhh en ymmärrä. :D Ja ääripäänä jotkut kosmetiikkafirmat nojaavat "äärimmäisen" kauneuden puolelle, "maximum volume" ripsareihin, "extreme hold" - puutereihin yms yms. Mutta tosiaan, oon tismalleen samaa mieltä tuon valinnanvapauden suhteen, itsehän vartalostaan päättää joten jos mieli tekee silikonien ottoon niin kuka sitä estää. :)

    Nora: Aivan noin. Eiväthän lävistykset, tatuoinnit ja shokkihiusvärit ole kenellekkään luontaisia, mutta silti ne kokee omakseen. En uskoisi olevani sama ihminen maantienharmaissa hiuksissa + naama meikittömänä. Ulkonäkö on kuitenkin iso osa persoonaa.

    Sysihilkka: Tuo vanhempien miesten mielipide-eroavaisuus kauneusihanteista johtunee varmasti siitä, että heidän aikanaan nuoret tytöt ovat olleet pääosin luomua. Nykyään kun tätä meikattua pärstää näkee kaupungilla enemmän kuin sitä "omaa". :) Ajat muuttuvat.

    Zennii: No johan on kaverisi sanonut ilkeästi. :( Ihmisiä on sen verran moneen junaan nykyään, että kaikille löytyy jotakin. Pitipähän sitten sivukaljuhiuksisista tytöistä, kultakutreista taikka maantienharmaista Pirjo-Riitoista. ^^

    Mira: Ymmärrän aivan hyvin, jos joku haluaa korjata pitkään elämää haitanneen vian tai puutteen, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa jossa toinen rinta on ollut koko elämän ajan pienempi ja haluaa siihen täytettä silikoneilla. Muu ulkonäön kohentaminen leikkelemällä on sitten sellaisen harmaan alueen juttuja, en osaa sanoa niihin juuta enkä jaata. Jokainen päättäköön itse kehostaan, niinhän se menee. Elämä on liian lyhyt vain muiden mielipiteiden myötäilyyn. :)

    VastaaPoista
  12. Hyvä teksti! Ymmärrän itse kauneusleikkaukset JOS on käynyt niin että lapsosen syntyessä hyvä haltijatar oli potemassa viikonlopun aiheuttamaa krapulaansa, ja lapsi syntyy nenä poskella. Jos kirjaimellisesti siis nenä on melkein poskessa, on ymmärrettävää että siitä ei pidä itse eikä muutkaan. Mutta kenelläkään ei ole niin pieniä huulia/rintoja, liikaa ryppyjä tai muutakaan, että olisi syytä mennä skalpellin alle. Joku joskus kutsui minua luonnonkauniiksi, JOS ottaisin lävistykseni pois. En siis laita tukkaa tai meikkaa arkena, mutta en myöskään ymmärrä miten neljä metallirinkulaa naamassa muuttaisi ulkonäköä niin paljon, ettei olisikaan enää kaunis vaan lähempänä friikkiä (ainakin verkkarikansan silmissä). "Laihdutusleikkauksen" ja rintojen pienennyksen ymmärrän, jos ne ovat viimeinen mahdollinen keino, mutta onneksi usein on muitakin keinoja.

    VastaaPoista
  13. Täysin samaa mieltä sun kanssa! Toivoisin että voisin lähteä aamulla ulos peiliin vilkaisematta tietäen että näytän "tarpeeksi" hyvältä. Joskus oon ajatellu, että "kyllä mä voin lähteä ulos ilman meikin meikkiä, ihan sama mitä muut ajattelee!" Sitten erehdyn katsomaan peiliin. "No jos nyt noi kulmakarvat edes piirrän... no vois samalla laittaa vähän ripsiväriä.." Ja kohta on taas sotamaali valmiina :D

    VastaaPoista
  14. Tätä on pakko kommentoida!
    En ole ikinä hävennyt myöntää, että hyväksyn kauneusleikkaukset. Teettäisin itselleni kaikki mahdolliset operaatiot jos olisi varaa. Kokovartalokiristys, huulet, nenä, hampaat, rasvaimut sun muut näin alkuun. Tiedän niin hyvin, miltä tuntuu, kun naama on pakko peittää meikilä, koska luonnollisena siitä ei oikeasti erota kumman sukupuolen edustaja sitä kantaa. Inhoan olla riippuvainen meikistä, ei sitä aina jaksaisi. Kaiken muun virheilyn lisäksi alkaa lähestyvä kolmekymppiä näkyä: naama valahtaa, silmärinkulat senkun kasvaa, ja ekat juonteetkin löysin jo. Kaiken lisäksi rajujen laihdutusteni ansiosta kroppani on aina tuntunut "erilaiselta" kuin muiden. Mikään ei ole koskaan ollut kiinteää. Se tuntuukin oudolta.
    Olen selaillut viime aikoina klinikoiden hinnastoa, ajattelin kokeilla huulitäytettä, koska vihdoin viimein siihen olisi rahaa. Ja aivan varmasti joku pvä kokeilenkin! Suoraan sanottuna vihaan meikitöntä naamaani ja sen mukanaan tuomaa epävarmuutta >> ei siihen mikään asennemuutos auta. Eikä ajan kuluminen. Kokeiltu on!

    VastaaPoista
  15. Pakko kommentoida näin upeeta tekstiä <3
    Tykkäsin, hienosti kirjotettu!

    Dudun lisäksi oon varmaan ainoa joka tulee kauneusleikkauksia. Itseäni on leikelty 3pv ikäisestä vauvasta synnynnäisten vikojen takia koko elämäni, ja voin sanoa että siihen on jäänyt addiktio.
    Mulla on nenä, kaula ja leuka(implantti)-leikkaukset tehty tähänmennessä ja lisää tulee ainakin leukaan, rintaan ja huuliin jossain vaiheessa laihduttamisen jälkeen.
    Moni pinnallisesti ajattelee myös pahaa rintaimplanteista, luullaan että halutaan jotkut ö-kupin valtavat pornotissit. Itselläni on silikoniharkinnan takana ajatuksena rinnan muoto, ei koko. Ei kukaan halua etsiä tissejään aamulla toisesta huoneesta kuin kadonneita lapasia :')

    Myös mulla aamulla peilistä katsoo huonoihoinen, pyöreänaamainen, kalpea pandaeläin, jolla on liikakiloja.
    Meikki auttaa ja vaatteilla saa piiloon, sillä mennyt 9-vuotiaasta lapsesta asti.

    Toivoisin että kauneuskirurgian tuomitsijat miettisivät ennen kuin avaavat suunsa. Jokaisen leikkauksen takana on leikattavalle joku todella tärkeä merkitys, jopa elintärkeä henkisen hyvinvoinnin kannalta.

    VastaaPoista
  16. Näin mukavasti 20 kiloa ylipainoisena, olen muutaman kerran pahimpina itseinho -hetkinä leikitellyt ajatuksella rasvaimusta, mut yleensä heti sen ajatuksen jälkeen tulee se "ja vitut" -fiilis. Niin kauan, kun en jaksa tehdä kilojeni eteen mitään, olen päättänyt kantaa ne kunnialla. Voin olla upea vähän isompanakin! :D

    Oon huomannut, että kun muutin pois Helsingistä tänne kotikylääni, on arkinmeikin käyttö poistunu lähes kokonaan. Osittain varmaan siksi, että vaikka Askola ei ole edes sadan kilometrin päässä Helsingistä, ei täällä katsota tai saatikka sitten edes välitetä, onko joku tohtinut lähteä kauppaan ilman meikkiä. Ja se on jollain tapaa TOSI vapauttavaa! Olen rohkaistunut menemään töihinkin ilman meikkiä, kasvoillani vaan kosteusvoidetta.

    Kun oikein rupesin miettimään, niin vaikka viikottain kiroan ylipainoani, niin muuten olen aikalailla tyytyväinen itseeni. :o Mitä nyt tukka sais kasvaa nopeammin, mutta siitä taitaa olla vaan kyse mun omasta kärsivällisyydestä... :D Hyvä teksti! :)

    ps. ootko ikinä katsonut sitä Liv:iltä tulevaa Lemmi, Kosi, Vältä (=Snog, Marry, Avoid) -sarjaa? Ne muijat menee oikeesit jo niin yli! :D

    VastaaPoista
  17. Ah, kauneusleikkaukset. Mulla ei oo oikeestaan muuta lisättävää siihen kun että kukin taplaa tyylillään. Oon itte miettiny leuanalusen muokkausta,koska mulla ei ole sitä vakoa ollenkaan. Asia jota ei saa piiloon meikillä. Myöskin rintojenkohotus/pienennys olisi ihan kiva, koska gravitaatio ja isotissisyys ei aina ole kiva asia. Leikkaukset menee mulle samaan kastiin ku muutki modit ja jos se saa olon hyväksi niin miksei.

    VastaaPoista
  18. Itse en kirurgin veitsen alle menisi, vaikka kärsinkin usein korkokenkien, liian tiukkojen korsettien ja hiuksiani kadottavan vaalentavan hiusvärin takia, en ikinä menisi leikkelemään itseäni ja ottamaan sitä riskiä, että joku menisikin pieleen. Ja kuka väittää, että itsetunto paranisi sillä ja tolla leikkauksella? Pian kaikki näyttää samalta, ollaan Michael Jacksoneita saamari. Ymmärrän kyllä jos joku haluaa mennä, enkä nyt välttämättä menisi tuomitsemaan, mutta en silti ymmärrä sitä. Ellei sulla kasvaimen takia puutu puolet naamasta tai kolarissa lähtenyt naaman lisäksi vielä muutakin. Siinä vaiheessa tahtoisi vain näyttää edes normaalilta, ei sillä kauneudella niin kauheasti väliä olisi. Ihmiset ei tajua ikinä mitä niillä on, ennenkuin sen menettää.

    VastaaPoista
  19. Itse en suoraansanottuna menis leikeltäväks ellei oo joku näkyvä ja ruma vika (vaikka joku perkeleen iso luomi keskellä naamaa). Ite ajattelen, että jos meet kerran leikattavaks et enää ikinä saa takaisin sitä, mitä oot alunperin ollu. Me kaikki synnytään yksilöinä, mut monet menee leikkelemään itsensä niin pahaksi ettei näytä enää luonnolliselta saati sitten itseltään. Jos menisin leikkelemään kaikki jutut ittessäni, mitkä oikeasti mua häiritsee ja alentaa mun itsetuntoa en näyttäis enää itteltäni. Sitä ei saa enää sit koskaan takaisin, jos kerran menee itseään leikkelemään näkyvästi. Mieluummin pysyn tämmösenä. ^_^

    VastaaPoista
  20. Tää oli aivan ihana postaus, oon aivan samaa mieltä että jo pelkästään meikillä kenestä tahansa saa järjettömän kauniin näköisen! Vaikka saisihan sitä kieltämättä näissä omissa tisuissani olla enemmän tavaraa, mutta niinkuin itsekin sen sanoit, meissä kaikissa on huonot ja hyvät puolemme ulkonäössämme :) Koska kukaan ei ole täydellinen, edes täydelliset ihmiset eivät ole täydellisiä koska heiltä puuttuvat viat ;>

    VastaaPoista
  21. Mahtavaa tekstiä (:
    Oon aikalailla samoilla linjoilla sun kanssa. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, miltä näyttää. Vaikka itekin sorrun toisinaan arvostelemaan muiden ulkonäköä, en pidä sitä erityisen "coolina". Kaikkien pitäis antaa olla sellaisia kun haluaa.
    En haluis mennä kauneusleikkaukseen, vaikka mun kropassa ja naamassa onkin paljon, mihin en oo tyytyväinen. Ehkä siinä tapauksessa, että joutuis onnettomuuteen tms, ja ulkonäkö muuttuis sen seurauksena tosi radikaalisti, vois sellaista harkita. Ihmiset, ketkä haluaa isommat tissit, kapeemman nenän, botoxia huuliin, leikellä vähän sieltä ja täältä, ei sit ilmeisesti halua näyttää luonnollisilta. En oo tainnut nähdä todella leikeltyä ihmistä, joka näyttäis vielä kaiken jälkeen luonnolliselta. Ja mun mielestä tietynlainen luonnollisuus (esim. kasvonpiirteeissä) on kaunista.

    VastaaPoista
  22. Siis sä oot kyllä justiinsa niin karseen näkönen meikeillä ja meikeittä, että mee jo veitsen alle. Typy<3 On jotenkin hassua, miten eri ihmiset ajattelee eri tavalla. Ite lakkasin meikkaamasta yläasteen jälkeen, koska mun silmät ei tykänny enää mistään aineita ja vuoti vaa kokoajan. Tosi rasittavaa, että aamulla vaivalla laitettu meikki oli heti ulos päästyään pilalla kun silmät vuoti ku niagaran putous. Olen vaan joutunut tyytymään tähän paskaseen ulkonäkööni, finneihin, täpliin, rumiin kulmakarvoihin ja luomiin.

    On toki toinenkin syy siihen, miksi en tee mitään itselleni; olen laiska <3 Mutta valkaisevaa hammastahnaa käytän kaksi kertaa päivässä, koska en siedä keltaisia hampaita :D

    VastaaPoista
  23. Tanja: Miun mielestä on huvittavaa, että joidenkin mielestä lävistykset ovat absoluuttisen oksettavia, friikkejä ja maailmankaikkeuden pilaavia killuttimia, MUTTA korvakorut hyväksytään mukisematta. Ihan yhtälailla nekin lävistävät ihoa, eli ovat lävistyksiä :D

    Ginia: Tuo on niin totta. Tarkemmin kun miettii, niin ketä se edes haittaisi jos naama ei ole viimeisen päälle laitettu? Tuskin kaikki vastaantulijat kuitenkaan niin paljoa kiinnittävät huomiota, että jaksaisivat vielä illallakin muistella, kuinka "random vastaantuleva tyttö oli kyllä niin oksettavan ruma että hyh" :D


    Dudu: Meitä on moneen junaan. :) Jos miulla olisi rahaa, suuntaisin mieluusti laser-ihonsiloitukseen. Naama on sen verran rypyläinen teini-iän akneista (ja nykysienkin näppylöiden takia), että tulisi tarpeeseen.

    Lita: Näinhän se on, että ei kenelläkään ole oikeutta tuomita toista yhtään sen huonommaksi ihmiseksi, vaikka naamaa olisi kauneusleikkauksilla paranneltukin. Sinänsä hassua kyllä tuo silikoni-käsitys :D Itsekin tunnen yhden henkilön, jolla on rinnoissa silikonia, eikä sitä kyllä huomaa päällisin puolin yhtään millään tavalla. Pornomallien perinteiset palleron muotoiset silikonit ovat vaan nousseet isoimmin julkisuuteen, niin iso osa varmasti luulee että sellaiset ovat ainoat vaihtoehdot. Pisaran muotoiset silikonitissit voivat olla erittäin kauniit!

    Akka perkele: Pitääpä katsastaa tuo sarja, kuulostaa kohtalokkaalta. :D
    Nostan hattua kaikille naisille, jotka uskaltavat lähteä liikenteeseen myös omalla naamalla. Olen sen verran meikkiholisti (ja natural face-inhoinen), etten ihan täysin meikittä lähde viemään varmaan edes roskapussia.. Tai ehkä sen, jos kukaan ei varmasti katsele. ;)

    Kuume: Kaikkea ei tosiaan saa meikillä peitettyä, se on totta. Kauneusleikkaukset ovat toistaiseksi sen verran arvokkaita (esim. lävistyksiin verrattuna), että ovat sen takia varmaankin vielä harvinaisempia.

    Leena: Pieleenmennyt leikkaus on tuskin imartelevaa missään tilanteessa, eikähän se taattua ole että itsetunto yhtään paranisi vaikka joku epäkohta nipsaistaisiinkin pois. :/

    Nette: Mielenkiintoista kuulla erilaisia näkökantoja. :) Oikeassa olet, jos kerran muokkaa vartaloaan leikkauksella, ei sitä alkuperäistä syntymävartaloaan saa enää takaisin tismalleen samanlaisena. Mutta toisaalta, jättäväthän lävistyksetkin jonkinlaisen jäljen vartaloon vaikka ne poistettaisiinkin, eli toisaalta jo pelkkä umpeutunut reikäkin muuttaa ihmistä. Kinkkistä!

    Jenni: Näinpä juuri. Meikkiä naamaan ja korsettia vyötärölle, niin välttyy ihonsiloituksilta ja rasvaimuilta! :D

    ttau: Mitä enemmän ihmisille tarjotaan vaihtoehtoja, sitä hullummaksi maailma menee. Vielä parikymmentä vuotta sitten kauneusleikkaukset olivat suhteellisen harvinaisia, ja nyt jokaisen tavoiteltavissa. Hassua mitenkä käsitykset muuttuvat. Tuskin Suomestakaan löytyy hirmu montaa kiikkustuolimummoa, jonka pärstää oltaisiin skalpelloitu uuteen uskoon.

    Infected: Ankst ankst, ruma ei muuuksi muutu ;< Mie arvostan kovasti ihmisiä, jotka uskaltavat liikkua meikittä julkisilla paikoilla, mutten itse siihen kykenisi vaikka pakottamalla pakottaisin itseni. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta :(

    VastaaPoista
  24. Siis voi että! :) Aivan hymy nousi tota lukiessa. Osasit selittää asian aivan mahtavasti ja pakko sanoa, että vaikka mulla aika hyvä itsetunto on niin nyt se parani entisestään! :)
    Muutenkin sulla on todella hyvät mielipiteet kaikkeen.

    VastaaPoista
  25. Aivan upea teksti :) Muistutti mieleen hienoja arvoja ja palautti maan pinnalle (myönnän joskus arvostelevani ihmisiä jotka kannattavat tai miettivät kauneusleikkauksia), lisää tällaista!

    VastaaPoista
  26. Upeaa tekstiä sulta! Itse en voi kylläkaan pakkeloida atopian takia mutta hiukset ovat niin huonot että ovat aina ponnarilla:)

    VastaaPoista

Headbanging metal mayhem!

Käytän Special Effectsin tai Directionsin shokkivärejä.
.. Ja olen 168cm pitkä. :)
Värjään ja leikkaan hiukseni itse, en käy kampaajalla.