maanantai 15. joulukuuta 2014

PIKKUMUSTAT JOULUT


Pantiin Discotaavetin, aka Discodahlian kanssa sivistyneesti humpaten täällä meillä
järjestetyissä pikkujoulukarkeloissa. Menossa mukana Aave Maria,
parhaimmat kaverukset sekä näkäräiset ja naposteltavat. Vilkkuvalojen
välkkeessä oli varsin muikeata baunssata suu soikeana!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Uusi koti lattiasta kattoon

Suski se hakkaa yhdellä vasaralla, yhdellä vasaralla yhdellä vasaralla, Petri se hakkaa yhdellä vasaralla koooooko piiiitkän vuoooden. Vaikka ensimmäinen lause onkin vain suora viittaus perinteiseen lastenlallatukseen, voisi se olla otos ihan oikeasta elämästäkin. On nimittäin tullut vempuloitua meisseli kourassa rööriä jos toistakin rassaamassa, mätettyä vasaralla niin kovaa kuin vain olkavarresta lähtee ja hiottua seiniä niin että nenäkarvatkin törröttävät pölystä valkoisina, raksavalossa paistattelusta puhumattakaan.  Meidän tapauksessamme sisustusliikkeissä ravaamiskertoja ei voi yhden-eikä kahdenkaan käden sormilla enää ynnäillä yhteen, jos miettii jo pelkän lattian valinnan vaikeudesta aiheutunutta ramppausta ja aprikointia. Oli harmaata lattiaa, ruskeanharmaata, siniharmaata, violettiharmaata, mattaharmaata ja hileillä höystettyä harmaata. Oli kulutustakestävää ja julkitiloihin soveltuvaa, kosteudelle herkkää ja kosteuttakestävää, lukkoponttia ja liimaparkettia. Vähemmästäkin menee pää pyörälle, kun ostopäätöstään  pitää puntaroida muunkin kuin vain pelkän kuvioinnin ja värin perusteella- mikäli lattioista keskustellaan. Itsehän olen tässä suhteessa perinteinen nainen. Olisin varmasti kiikuttanut kotiin heti ensimmäisen, silmissäni "oikean värisen" ja kuvioisen laminaattilattian, mikäli avopuolisko ei olisi ollut vieressä toppuuttelemassa ja lyömässä reaaliteetteja tiskiin. Olisin varmaan voivotellut vasta sitten, kun parin viikon käytön jälkeen se "iiiiiiik miten ihanan värinen!" -  kaksykkösen laatuluokituksellinen laminaatti huikkaisi irvistävän sauman kautta morjenstarallaa ja sentin syvyiset naarmut hyppäisivät silmille ensimmäisten auringonsäteiden pilkistäessä sisään.

  Asuntomme sisäpinnat ovat kääntyneet kahdessatoista kuukaudessa aivan päälaelleen, ja toteampa nyt  julkisestikin kovaan ääneen että olemme remontoineet asunnon miltei lattiasta kattoon saakka märkätiloja lukuunottamatta. Vaikken olekaan muutoin mitään isoa näkyvää muutosta itse tehnyt seinien lisäksi, on hommaa riittänyt myös kaltaiselleni suharinikkarille avustavissa työtehtävissä aivan riittämiin asti. Nyökyttelen kuitenkin täällä nöyränä, että iso osa muutoksista olisi jäänyt yksinään itseltäni tekemättä. Vaikka yleensä olenkin pinnani puolesta elastinen persoona, oli esimerkiksi katon hiominen sellaista homojen hommaa että jo muutama minuutti teki tehtävänsä ja  mätin kiukkuisena vittua kuin mikäkin merimies. Siinä vaiheessa Suskille riitti. Liekkö hauiksen koostumuksessa jotain vikaa, kun tasohiomakoneen pitäminen suorilla käsillä tuntui aivan punttisalitreenin veroiselta suoritukselta. Sai siinä pinnistää ja pusertaa staattisessa pidossa sellaisella sitruunanaamalla että olisi pitänyt ikuistaa valokuva-albumiin muistoksi. Onneksi Puuha-Pete klaarasi hiomishommat ja kaikki muutkin remonttireiskailut kotiin täydellisesti. Olipahan puhe remonttihommista, sähköhommista tai mistä tahansa talonrakennukseen liittyvästä kommervenkistä, ei ollut kyllä hätäpäivää kun oli miekkosen kaltainen osaava käsi aina valmiina hääräämässä.

Olihan se remontti aina välillä aika saatananmoista showta ja miltei sirkuksen veroista viihdettä. Vaikka kuinka tykkäänkin maalailuhommista ja pienistä pintaremonteista ylipäätään, on tuo noin kuukauden mittainen remontointipuserrus jäänyt takaraivoon sellaiseksi  tapahtumaketjuksi etten suosittelisi moista urakkaa kenellekään täysipäiväisenä töitä tekevälle henkilölle. Maalasimme koko asunnon seinäpinnat uusiksi tapetinrepimisineen, kittailuineen sun muine kommervenkkeineen ennen ensimmäistenkään muuttolaatikoiden kantamista. Pienten alueiden maalailua voisin haukkua jopa terapeuttiseksi puuhaksi, mutta ei, ei tuo seinäpintojen maalailu tuntunut enää siinä vaiheessa kovinkaan mielekkäältä kun viikkorytmiin ei mahtunut työnteon ja remontoimisen jälkeen mihinkään muuhun aikaa kuin muutaman tunnin huonostinukutuille unille ja kumppanille sähisemiselle. Väkisinpusertaminen tekee hallaa psyykkeelle kuin psyykkeelle. Ruumiilta kuitenkin vältyttiin tällä kertaa nipin napin.



 

Tässä alla muutamia asunnossa tehtyjä muutoksia erittäin kuppaisilla ennen-jälkeen kuvilla höystettynä. (Joo, unohdin ottaa asunnosta kuvia ennen tänne muuttoa. Nyt ei vituta. Ei yhtään sitten ei.)









Yhdeksänkymmentälukua huutava mosaiikkiparkettioksennus vaihtui keittiössä ja eteisessä Starfloor click - vinyylilankkuun. -Simsalabim!


.. ja samainen palikkapsykedelia sai muissa huoneissa ylleen Pure loc - vinyylilaminaattia Mystic Gray - sävyisenä. -Tsädääm!


Olohuoneen kusenkeltaiset kohokuviotapetit saivat poistumiskäskyn, kun tilalle maalattiin lumenvalkoista seinää. Tehosteseinä maalattiin Tikkurilan Tunto - struktuurimaalilla ja harjattiin ristiin rastiin. Päälle sipaus taikapölyä, eli tuttavallisemmin Taika Stardustia. -Hokkus pokkus!



Musiikkihuone puettiin valkoiseen, ja koristettiin yhdellä Tikkurilan Tunto-maalilla taiteillulla seinällä. Seinä lastattiin ristiin rastiin ja päälle sudittiin kerros Taika - helmiäismaalia. -Abrakadabra!



Eteiseen halusimme antaa vieraille mahdollisuuden toteuttaa sisäistä luovuuttaan. Perinteisen valkoisen huoneen sijaan maalasimme isoimman ja näkyvimmän seinäpinnan mustalla Tikkurilan koulutaulumaalilla. Nyt on sitten paikka jonne raapustaa taiteellisia limalompakkoa ja kolmea kukkulaa ihan luvan kanssa!
-Alakazam!



Takkahuone sai osakseen luonnonkiveä imitoivaa mustaa sisustuslaattaa sekä kiiltävää hopeaa maalia kattopaneeleihin. -Sectumsempra!




Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittelen teille makuuhuoneen, joka oli muutoksista näyttävin ja muista huoneista poiketen ainut, jossa värikartasta löytyy muutakin kuin vain mustan eri sävyjä. Kiekurakukkatapetit vaihtuivat köykeröisimpiin ornamenttitapetteihin (jotka tilasin ulkomailta), ja muut seinät sonnustautuivat pinkinviolettiin täyshimmeään maaliin.  -Bibedi-babedi-buu!




On se muuten jännää tämä omakotiasuminen. Kun hiisaa muuttoromppeet vuokrakämpästä toiselle tönölle selkä L-kirjaimen muotoisella vänkyrällä, lappaa tavarat paikalleen ja asettuu aloilleen, tuntuu aluksi siltä että asunnossa on kolkkoa kuin suljetulla osastolla. Pari kuukautta kuluu, ja hupsistarallaa. Jostain ilmestyy läjä satunnaista sisustusrompetta, krääsää ja krumeluuria. Yht'äkkiä vanhat tutut - tupatentäyteentungetun asunnon fiilikset alkavat taas nostamaan päätään. Mistä tämä kaikki tavara on nyt yhtäkkiä ilmestynyt ja mitä tämä on?!

Vaikka toistaiseksi tavaramäärä onkin pysynyt suhteellisen aisoissa omaan minimalistiseen sistusmakuuni viitaten, en vielä vuodenkaan asumisen jälkeen ole saanut kaapistoja aisoihin. Tuskin olen ainut arvailuleikkipariskunnassa elävä yksilö? Meillä näitä "tiiätkö missä meiän valkosipulinpuserrin...ruuvimeisseli..patterit...varalamput on?" - päiviä mahtuu nimittäin viikkoon enemmän kuin vain muutamia.

Rempasta näin isompana kokonaisuutena voisi sanoa että se on nyt siinä, eikä miniän perseessä.
Enää pientä hienosäätöä sisustuksen kanssa, niin voi vain keskittyä itse olennaiseen. Asumiseen.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Leijailua


Yona - Pilvet liikkuu, minä en 




Sigur Rós - Brennisteinn




Eivør - Undo your mind 




Shpongle - Divine moments of truth




Woods of ypres - Finality



Axel Bartsch - Freedom


Leijailen jossain aika korkealla omissa ajatuksissani.
Mielessä pyörii niin paljon inspiroivia ja idearikkaita asioita pitkästä aikaa, että niistä voisi tehdä elokuvan. Tai novellin. Tai runoutta. Minkään konkreettisen tekemisen sijaan huomaan uppoutuneeni näihin ylle ripoteltuihin kappaleisiin tuntikausiksi, samalla aikaa kauniita kuvia selaillen ja niiden ääressä huokaillen. Piti kai kirjoittaa ja tehdä tänne blogiin jotain luovaa, kun editorin aukaisin nenän eteen itseäni härnätäkseni. Nyökyttelen kuitenkin myös tämän saamattomuuden puolesta. Toisinaan tuntuu hyvältä vain lepatella ääniaalloilla sen kummempia murehtimatta, nostaa jalat sohvan selkänojaa vasten ja antaa mielen virrata.



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Rastas



Elämä kuitujen kanssa on auvoista köllöttelyä. Kun nämä mustat lapsukaiset on kertaalleen päähänsä iskostanut, ei niistä haluaisi luopua pakonkaan edessä. Puhun nyt päässäni killuvasta ekstrapainosta, melkoisesta möykystä rastaa. Kuten varmaankin moni blogiani lukeva on huomannut, ystäväni letitti päähäni muovikassillisen verran mustaa kuiturastaa viime kesänä, ja nyt talven tullen nypräsin rastamyssyn takaisin päähäni omilla tahmakkailla tassuillani. Yhdessäeloa on takana yhteensä vajaat puolisen vuotta, ja olen nyt ottanut rastat mietintämyssyyni hympsyteltäväksi uudemman kerran. Haluaisin rastoittaa omista hiuksistani pysyvämmät pötkylät kuitujen avulla. Himoitsen nyt käytännössä omia rastoja vielä enemmän, kuin mehukasta ja ruokalautasen kokoista suklaakakkupalaa. Luulenpa vain, ettei vielä tässä vaiheessa ole kanttia ja sisua ehtojen ja aitojen lonkeroiden nypräämiseen. Jos vaikka mieli muuttuu vuodenaikojen mukana.

Rastatyttöily on siitäkin kätevää, ettei tarvitse välttämättä pakkeloida lärvistään RuPaulin kaltaista kävelevää taideteosta, vaan välillä vähemmän on joskus enemmän mikäli maskeerauksesta on kyse. Normaalien suorien hiusten kanssa identiteetti jotenkin vaatii sitä tietynlaista meikkikerrosta johon on tottunut ajan saatossa, mutta rastapäisenä hippiäsenä peiliinkatsominen tuottaa huomattavasti vähemmän harmaita hiuksia. Eikä oikeastaan edes haittaa kulkea naturellina pitkin poikin kaupunkia.








Kasasin tähän hiuspainotteiseen sepustukseen kuvia pötkylöistäni kuluneelta vuodelta.
Ovat ne rastat vaan niin kivat kaikessa yksinkertaisuudessaan.

torstai 27. marraskuuta 2014

Terve kaverit!



Kävin tuossa taanoin ensimmäisessä radiohaastattelussani.
Hassua kyllä, vaikken yleensä jännitä sen kummemmin mitään julkisia pölpötystilaisuuksia joissa pitäisi näytellä jollain tapaa järkevää, tuntui tämä koettelemus jo pelkän ajatuksen tasolla yhtä pahalta kuin se, jos joutuisi seisomaan puhujanpöntössä täyden juhlasalillisen edessä. Onhan se aivan eri asia puhua ihmisten kuullen ja ihmisten kanssa, kuin aivan yksinään kameralle joka ei juuri nyökkää saati sitten argumentoi räikeästi vastaväitteineen. Vaikka radiossa höpöttäminen ei ehkä ole sitä ominta alaa sitten millään, oli etkoklubilla fiilistely ja jutustelu mitä parhain irtiotto arkeen. Valtavan hauskaa, ettenkö sanoisi.  Kyllä se vain niin on, että rutiineista irtautuminen tekee joka kerta aivan eetverttiä, olipahan kyse sitten kierroksesta vuoristoradassa, lenkkeilystä erilaisessa maastossa taikka uusien ihmisten tapaamisesta kasvotusten. Myönnettäköön silti, että pieni pisto tuntuu juuri nyt sydämessäni kun myönnän että olen kuluneina kuukausina erakoitunut- ja oravanpyörähtänyt aivan liikaa arkisten askareiden ympärille. Maanantaista perjantaihin ei mukamas ole aikaa satunnaisille kahvitteluille, eikä liiemmin wanhojen hyvien ystävien keskeisille liikuntaharrastuksillekaan. Tekosyiden säestämänä kukaties. Kai sitä pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni entistä tiukemmin, ja päättää jotta nyt akka saakeli - ulos ja sassiin. Ei työn pitäisi olla kaikki kaikessa - jokaisena päivänä.  Eikä se elämä ulko-ovelta väkisin tempaise mukaansa, saati sitten täysinäinen lottokuponki leijaile nokan eteen jollei laita rastinkaan vertaa ruutuun täytettä.



http://www.radiot.fi/#!/kanava/oi-fm

Oifm:n etkoklubilla fiilisteltiin listalle valitsemiani konemusiikin helmiin kuuluvia kappaleita ja juteltiin vähän niitä-näitä - enimmäiseen näitä. Radiolähetys on kuultavissa huomenna PERJANTAINA (28.11) klo 16.00-17.00 Oifm:n taajuuksilta (Joensuu 101,5MHz) tai nettiradiosta (http://www.radiot.fi/#!/kanava/oi-fm). Asetelkaas teknokakkulat nenälle ja hypätkää toki mukaan jammailemaan!

 photo IMG_1675_zpsgmz7z8be.gif

Juuri nyt tanssahtelen täällä Neelixin tahtiin. Jymp jymp unts unts tsäkätsäkä bäyyyym!

tiistai 2. syyskuuta 2014

MITÄ IHMETTÄ TAPAHTUU...



... kun kaksi pinkkihiuksista vloggaajaa laitetaan saman katon alle muutamaksi päiväksi?
Otimme Iinan kanssa parisen päivää kunnolla humpaten, kun sain tämän upean bloggaajamirkun kyläilemään ensimmäistä kertaa Kontiolahtilandiaan luokseni. 



Muutamaan päivään mahtui niin monta monituista aktiviteettia, ettei niitä yhteen rainaan olisi saanut typistettyä. Nyt on oikea hetki heittää popparipussi mikroon ja läsähtää mukavaan asentoon, sillä näiden videoiden parissa saattaa vierähtää tovi jos toinenkin. :) Toivon todella, että hyvä fiilis välittyy myös ruudun toiselle puolelle sillä myönnän ihan rehellisesti viettäneeni noina parina päivänä parasta mahdollista Aa plussan laatu-aikaa mitä parhaimmassa seurassa. On hauskaa huomata että hymyilen suupielet korvissa nyt tekstiä kirjoittaessanikin. Meillä oli kivaa!





Vasemman avaruusolion veelogeja täällä lissee!
https://www.youtube.com/user/discodahlia


sunnuntai 31. elokuuta 2014

MY DAY - video




Sain tuossa muutama viikko takaperin luokseni erittäin toivotun vieraan, ystäväni Vaihtoehtointiaanin. Kuvattiin sitten kimpassa sillisalaattinen My day- video, jossa muunmuassa paljastuu uusin lävistykseni. Enjoy!

lauantai 30. elokuuta 2014

Hardcore

 



Kulunut viikko 35 on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan miltei pelkästään jonkin sortin nenätippurin ja kurkkuröhän kourissa ponnistelua. Untuvapeiton alle kääriytyneenä on ollut varsin mukavaa vahdata yhtä jos toista telkkarisarjaa, etenkin True Bloodin viimeisintä tuottista. Kyseisen kauden vitosjakso pyöri ruudulla keskiviikko-iltana, ja viimeisen kympin katsoin torstaina henkilöauton kokoinen pala kurkussa. Jakson puolessa välissä yritin huijata itseäni pysymään vahvana, sillä heikkouttahan se on märistä töllön edessä kuin mikäkin kolmevuotias. Vaikka nipistin itseäni sormesta ja yritin vähän vilkuilla välillä ruudusta sivummalle ajatellen jotain oikein iloista, ei se toiminut sitten alkuunsakaan. Lopputulemana nyyhkytin jakson puolesta välistä loppumetreille saakka niin, ettei yksi tai kaksi nessua riittänyt sitten alkuunsakaan. Flunssan takia niin.. Joo.. Kerkesin kiintymään hahmoihin niin valtavasti että nyt tuntuu kuin matto oltaisiin vedetty jalkojen alta. Ei enää True Bloodia. Eritoten ikävä jää sarjan tunnusmusiikkia, joka on ihan ehdottomasti yksi parhaimmista tunnareista joita on koskaan tehty. Eikä ikävä lopu pelkkään tunnariin,vaan onhan se myönnettävä jo julkisestikin, että monen muun naisen tapaan fangbangerina kuolaamani Alexander Skarsgård jättää sen isoimman tyhjiön sisustaan. Voihan Eric minkä teit!



Onneksi youtube tarjoaa pahimpiin tuskiin pikaparannuksen muiden Truebieiden tekemillä fanivideoilla. Löytyykö lukijakunnasta muita True Bloodiin höyrähtäneitä, ja samoissa sarjan loppumisen tuomissa tuskissa kouristelevia?


SHRUG: second hand (artifice clothing)
TOP: diy
CORSET: second hand
SKIRT: second hand
LEGGINGS: second hand (GT)
SHOES: second hand (pennangalan)

Kuvissa näkyvissä asussa näkyvät reivivermeeni jotka valitsin viimeviikonloppuiseen hardcore-eventtiin, vaikka näyttävätkin  kyllä näin tarkemmin katsottuna siltä etä soveltuisivat paremmin kevyempiin futurepoppitapahtumien kaltaisiin jammailuihin. Harvemmin näitä kirjoituksiani kukaan kuitenkaan syynää pikaista vilaisua tarkemmin, niin lienee aivan yhdentekevää löytyykö tekstin ja kuvien väliltä minkäänlaisia aasinsiltoja tai muita yhteyksiä. ;)




HARDCORE.. YES YES YES YES!
Ja se jos joku on hardcorellisen upeaa huomata, että tökeröstä päivittämistahdistani huolimatta Evil Fate on kerännyt kokonaista 3000 lukijaa. Niiaan kiitokseksi! n___n

lauantai 23. elokuuta 2014

Cyperiä pittää olla




Loma lomps lähentelee loppuaan täällä sateisella Kontiolahdella, enkä valehtele kun sanon että aukinaisesta parvekkeen ovesta virtaa sisään syksyn tuoksua. Sellaista märkien, puista tippuneiden lehdyköiden ödööriä. Äsken vesi rummutti peltikattoa niin ettei edes kuulokkeista pauhaava Grendel saanut säveliään kuuluviin kaiken sen rätätätätän ylitse. Juuri nyt suuta repii niin maan pirusti, sillä olen kömpinyt punkasta ylös aivan liian myöhään. Mitä. Kello on yksi, ja olen juuri ylösnoussut. Hallea ja lujaa ympärikääntyneelle unirytmille.... Onneksi sumppi on sentään jo tippunut ja muumimuki pullollaan höyryävää tsufeeta, suoraan nenän eteen kannettuna vieläpä. Kyllä on syytäkin nytkäyttää suupieliä ylöspäin, kun palvelu pelaa.

Mutta valitusvirsistä vaatteisiin. Sudin eilen yön pikkutunneilla etutööttiini uutta värisävyä joka tuntui siihen hetkeen erittäin piristävältä. Turkoosissa vimmassa riuhtaisin jo muutenkin helkutin ison rastatukkani jatkoksi vielä kaksi hiuslisäkettä lisää, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kylläpä tuntui vapauttavalta pukeutua korsettiin ja kyberivermeisiin kaikkien näiden tursahtaneiden lörövaatteiden täytteisten kuukausien jälkeen! Enää tästä asun rinnalta puuttuvat ne aggrotechillä tai muulla aggressiivisella jumputuksella ryyditetyt baardit. Onneksi juuri tänään 23.8 Joensuussa pääsee sentään baunssaamaan kunnon Hardcoren tahtiin Club Syndromen järjestämiin iltamiin! Kaikki messiin, pistetään bileet yhes paremmaks!









GOGGLES etsy
DREADS diy
TOP second hand (lip service)
CORSET second hand
SKIRT second hand
SHOES  second hand (pennangalan)
NECKLACE  nanbrck designs




^ Valkkasin tämän helsinkiläisen kokoonpanon tekeleen soittoäänekseni kohdasta 5:25 alkaen. Eipähän tarvitse enää kuunnella Samsungin omia pimpeli pomeja.


THIS IS MOTHERFUCKING TORTURE