keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Goottityylille on pakko nauraa

Otsikko johtaa harhaan kuin Ilta-sanomien lööppiotsakkeet konsanaan, mutta nyt nostan sellaisen kissan pöydälle joka on saanut suupieleni nykimään jo ammoisista teinigoottailuistani lähtien.

Goottityylin koostaminen on kallista, sen huomaa nopealla silmäyksellä jo pelkkiä alternativeputiikeissa myytävien vaatteiden hintalappuja tihrustamalla. Erikoisemmat ja harvinaisemmat, käsintehdyt vaatteet ovat kallita käytettyinäkin, ja osan vaatteistaan tai asusteistaan joutuu parhaimmassa tapauksessa tekemään jopa itse. Ok, luovuus ja itsetekemisen riemu on hieno asia erikoisemmissa tyyleissä, enkä sivua sitä tässä yhtään sen kummemmin. Mutta se mikä saa miut naureskelemaan goottityylille ja etenkin itselleni on se, kuinka hiton paljon rojua goottilookkiin voikaan saada mahdutettua. Etenkin cybergoottilookkiin. Laitetaampas vaikkapa esimerkkinä syyniin suhteellisen tavallinen cybergoottityyliin sopiva asu vaatekaappini uumenista kaivettuna.   

* voiko gootti olla koskaan tavallinen.. Jaa'a.


Tässä yhden asun sisältö yhteen kuvaan tiivistettynä päästä varpaisiin:
vaatteet


  1. Rastat. Nämä itsetehdyt pötkylät kuuluvat olennaisena osana cyberlookkiin loxien asemasta.  
  2.  Panta/huivi rastojen kanssa. Vihreät otsahiukseni eivät mätsää rastojen väriin joten leikitän otsahiuksilla kuurupiiloa tuon huivin kanssa. Problem solved.  
  3. Gogglesit. Nuo lentäjänlasia imitoivat otsakoristeena toimivat vempeleet, joista ei näe edes lävitse, mutta hienot integroidut pinkit väriledit loistavat sentään katukuvassa kuin pitkät valot keskellä pimeää metsää. 
  4.  Kaulakoru tai kaulapanta. Tällä kertaa oma lempparini, teetätetty Biohazard.
  5. Paita päälle ja tissit piiloon. Mikä tahansa toppi varmaan sopisi, kunhan se olisi musta. Tällä kertaa valitsin asuun kuitenkin muovia.
  6.  Bolero kera "olkatoppausten". Mikäs muukaan kuin Artifice Clothingin tekele.
  7.  Teräsluitettu kiristyskorsetti antamaan vartalolle sheippiä. Uuma esiin ja jenkat piiloon!
  8.  Koristekorseletti laitetaan vasta teräsluitetun päälle, sillä eihän tämmöistä korsetin irvikuvaa voi ilman mitään kunnollista ryhdikästä korsettia käyttää näyttämättä kävelevältä bratwurstilta. Allekirjoittanut näyttäisi pelkässä koristekorsetissa ainakin sellaiselta sausagelta että joku varmasti tuikkaisi erehdyksissään marinadin kautta grilliin.
  9.  Kiksukarvaa ranteisiin. Myös Uv-hohtavat gauntletit tai verkkohanskat sopisivat.
  10.  Minihame ylemmän vyötärökappaleen kanssa sävy sävyyn.
  11.  Turvapökät. Ilman näitä en tuossa persposkia erittäin reteästi esittelevässä vyönkaltaisessa hameriekaleessa lähtisi ihmisten ilmoille. Saattaisi tulla vastaantulijoilta (vai takaatulijoilta..?)  pieniä virkayskähdyksiä, kun kannikka vilkuttaisi jokaisella askeleella hyvät huomenet.
  12. Maksamakkarasukkahousut. Mikä kätevä keino kuhmujen ja muhkuroiden piilottamiseen.
  13.  Stay-upit. Pinkit. Tietenkin!
  14. Ja se sukkanauhavyö, sillä ilman tuota pientä riepua sukat rullautuisivat polven kohtaan sieviksi vararenkaiksi.
  15.  Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä asuun sopivat töppöset, nämä tässä ovat brittiläisen Pennangalanin tolppamonot ~15cm korolla.
  16.  Itseään arvostava cybergootti laittaisi vielä kunnon reivituherot kinttuihin kuin kirsikaksi kakkuun, sillä eihän tässä vielä kovin montaa asustetta ollutkaan ennestään.
  17.  Niin, ja tästä kuvastahan puuttuu tyystin jotain olennaistakin, nimittäin se jokin vekotin jossa kuljettaa puhelimia, avaimia ja rytistynyttä kuittikasaa.  Veska, kapsäkki, laukku. Juuri se.
  18. Ja ulkotakkikin ruukataan laittaa päälle yleensä kun lähdetään tepastelemaan ulkoilmaan.
  19. Mahdollisesti jopa kaulahuivikin, ettei ulkoillessa tule vilu.

.. Niin että yhteensä lähemmäs 20 vaatekappaletta  = 1 asukokonaisuus.

Ja tähän vielä sitten plusmerkkinä +++ kaikki se lärviin sutattu pakkeli, naamablingit, tekoripset, kasvomaalit, piilolinssit yms.tilpehöörit ja irtoglitterit.


Että sillälailla. Meanwhile joku tavallisempiin ja helposti perusputiikeistakin löydettäviin vaatteisiin pukeutuva laittaa päälle maksimekon, ballerinat,  kaulakorun, takin ja ehkä hiuspannan ja pääsee vähän helpommalla.

Vaikka rakastankin tätä tyylisuuntausta kuin hullu puuroa, en voi olla nauramatta sille faktalle että onhan tuota rojua päällä yleensä aivan järjetön määrä. Ja ettei tämä blogi menisi pelkäksi monologiksi, kertokaapa te kommenttiboksiin: Oletteko havainneet edustamassanne tyylissä jotain vastaavia järjettömyyksiä? Toivon etten ole yksin näiden hajatelmieni kanssa! Goottityyliin tiivistyy melkoinen määrä kliseitä ja melkoinen määrä erilaisia tyylihaaraumia. Cybergoottityyliin mantra lienee perinteikkäämmän "Asenne ratkaisee" - lausahduksen sijaan "Rompemäärä ratkaisee". Sillä kyllähän enemmän on aina enemmän. ;)

PS. Näette kaiken tuon rojumäärän myös miun päällä varmasti piakkoin.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Oranssi on olotila

möllykkä2

Oranssi olotila

En minä ole vaaleanpunaista auringonlaskua
enkä turkoosia taivaansineä
En liioin puhallettua punatiiltä

Olen murrettuja sävyjä
Maan väreistä rikottuun oranssiin
Kaikki ne talven taakse unohtuneet

Olen kevään ensimmäinen neitoperhonen
Maantiellä haalistunut ranskalaispakkaus
Vaahteramatto alla lumen

Ne katkeransuloiset klementiinit
Ja julkaise-painike oikeassa ylälaidassa

Olen peippo kaljuilla oksilla
nimismiehen kihara kinttujen alla
Olen seesteistä säveltä,
sydämeni laulua


20150420_112159

Jopa lenkkeily voi olla, ihanaa, kun sitä osaa vskata mökötyskakkulat sivuun ja asettaa ylleen kunnolliset kiikarit. Toisinaan tekee hyvää kiinnittää huomiota pienimpiinkin ympäristön ihmeisiin, eikä tuijottaa vain tietä ja köpöttää eteenpäin. Teesini tänään: Kun ei määrittele tiettyjä odotuksia omiin arkipäiviinsä, voi yllättyä positiivisesti pienistäkin asioista. Oranssi olotilani on karttunut pieni hippunen kerrallaan, ensimmäisen perhosen kohtaamisesta siihen kun rakas karvapalloni nuoli pohkeitani suihkun jälkeen kuin puhdistaakseen mammaa. Kuulostaa hassulta kun näin sen sanoo ääneen, mutta olihan se suloinen ele pikkuiselta. Toinen oli tänään maailman iloisin öttönen, kun ruokkiva käsi tuli kotiin rapsuttamaan ja antamaan herkkuja, etenkin niitä herkkuja.


malarianpelko
Tämä kappale ei muun tekstin sijaan ole oranssin olon kappale, mutta haluan jakaa sen täällä silti. OH gawd, voin kertoa että sekä video että kappale ja koko Paperi T:n Malarian Pelko saavat sydämeni lyömään nopeammin.


Song-of-the-Sea
song-of-the-sea-2

Ja ettei kahta ilman kolmatta, tässä vielä yksi moniulotteisempi suositus tähän oranssiin maanantaihin:
Mainio irlantilainen animaatioelokuva Song of the Sea. Uppoaa aikuisellekin.
Ja niin ne kirpakat klementiinit joita ostin kaupasta vahingossa, joita en saisi oikeastaan edes syödäkään, ja joista en edes oikeastaan pidä suuremmin. Olen yrittänyt kehitellä vaihtoehtoisia tekniikoita noiden sitrusperkeleiden syömiseen, mutta pahasti vaikuttaa siltä että siemeniä on rouskuteltava tekipä mitä hyvänsä. Ja tottakai, ne siemennesteet ovat joka kerta pitkin rynttäitä ja naamaa, kun yrittää mussuttaa etelen hetelmäänsä mahdollisimman vähäsiemenisellä tavalla.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Uusi sohva!

Olen pähkäillyt sohvan vaihtoa siitä saakka, kun kannoimme entisen nahkadivaanin tähän omakotitaloon sisälle. Yritimme saada vanhan rakkaan soffan istumaan asunnon tyyliin ja muotoon, mutta loppujenlopuksi kaikki änkeminen ja sumpailu oli aivan turhaa sillä divaani sijaitsi sellaisella puolella että oli keskellä kulkuväylää tekipä mitä teki. Venkslasipa kuinka päin hyvänsä, se oli aina jotenkin rujosti tiellä. Tulin kuitenkin useamman kerran toisiin ajatuksiin oston suhteen ja päätin että kyllä tämä vanha rousku vielä välttää, onhan se ennenkin välttänyt. Kävipä kuitenkin niin että ympärillä uudistuneiden mööpeleiden ja ympäristön myötä pienetkin sohvan virheet alkoivat ärsyttämään kerta kerralta vaivaavammin . Sohvahan näytti käytännössä siltä kuin olisi joutunut kissa-armeijan runtelemaksi ja sen päälle olisi pudonnut kirkkaalta taivaalta 3000kg painoinen tykinkuula keskelle nahkapintaa ja siitä läpi, kun nahka oli päässyt kuivuuttaan halkeilemaan vähän sieltä sun täältä.


Enihuu. Esittelen pitemmittä puheitta olohuoneen katseenkiinnittäjäbanaanimme nyt.
boconcept3

Kuvastossa sohva näyttää tältä:
boconcepti

Siinäpä se. Malliltaan BoConceptin valmistama Alpha, materiaaliltaan valkoista nahkaa.
Näen jo kuinka nousette siellä varpaillenne isojen kysymys-ja huutomerkkien kera.

VAL-KOI-NEN?! 
Kyllä, valkoinen. Koko asuntomme on miltei kirjaimellisesti mustien huonekalujen ja tekstiilien peittämä, joten nyt ajattelin sitten repäistä. Tiedättekö, juuri samaan tapaan kuin keski-ikäinen sihteerikkönaikkonen repäisee ja laittaakin mustan paidan sijaan beigen paidan jonain aurinkoisena päivänä. Kyllä täällä mettäperällä  hevi vielä soi ja moshpitti pyörii valkoisesta soffasta huolimatta.

boconceptboconcept2

boconcept1

Pidän erityisesti sohvan muotokielestä, ja siitä ettei se ole aivan niin perinteisen mallinen kuin Ikean Ektorpit.
Pituutta tältä löytyy kahden ja puolen metrin verran, eli mahtuu rötköttämään aivan niin pitkänä kuin vain suinkin mahtaa. Se jos joku on aivan huikeaa. Tuntuu että tässä iässä sitä haluaa panostaa ennenkaikkea laatuun ja kestävyyteen näissä isommissa huonekaluvalinnoissa. Jotain aivan perussohvan mallisia sohvia olisi löytynyt tori.fi:stä vaikka mielin määrin, mutta tässä kohtaa elämääni haluan vetää rajan ns. väliaikaishuonekalujen ostolle. Kai sitä jotenkin on tullut vanhaksi, kun haluaa että isot ostokset ovat sellaisia joita jaksaa katsella useita vuosia yhtäsoittoisesti. Kuin ihmeen kaupalla mieluinen ja erikoisempi, Vepsäläisellä myyty Boconceptin nahkasohva löytyi sopuhintaan ja miltei uudenveroisena lärvikirjan kauttta. Pointsit kirppistelylle jälleen kerran.

Kuten arvata saattaa, myös sohvapöytä lähtee vaihtoon, sillä eihän tuo palikka sovi laisinkaan tälläisen kaarevan sohvan kaveriksi. Eli vink vink, pöytäehdotuksia otetaan ilolla vastaan. ;)




torstai 16. huhtikuuta 2015

No death can tear us apart





"I stay by her side
but death has a claim
and a right to my bride
I shut the doors
pull the curtains and hide
I heard something moving
somewhere outside"



Tässäpä vasta mainio uusi biisilöytö, joka köpötteli luokseni valkealla ratsullaan kun sukkuloin Spotifyssä Yonan kaltaisia artisteja etsiskelemässä. Toi-mii!

IMG_2976

blogi3

blogi1



blogi2
Liivi: Lip Service
Vyö: Kirpparilta
Hame: Ebay
Kengät: Ash titan


Jostain se on tämäkin kirjoitus aloitettava, ja uskomatonta kyllä aloitan niinkin arkisella asialla kuin varaston siivoamisella. Tuo jokakeväinen paholainen, koko asunnon kattava kevätsiivous kummittelee takaraivossani tekemättömien asioiden listana joka ei tule ihan hetkeen loppumaan. Yhden vuoden aikana kokonaista kaksi varastoa on täyttynyt aivan piripintaan, vaikka olevinaan mitään ylimääräistä ei olekaan tullut ostetta. Pihihkön luonteeni vuoksi olen kuitenkin melkoinen hamsteri, sillä jemmaan hyllyille mitä kummallisimpia romppeita odottamaan sitä "jotain päivää", kun nitä olevinaan tarvitsisi. Katsotaas. Hyllyiltä löytyy muunmuassa hiekkapaperipaloja joissa sopivaa hankauspintaa on jäljellä 1x1cm kokoinen kaistale. Tyhjiä pahvilaatikoita 11kpl, jos niitä joskus vaikka tarvitsisi, Lapsuudenaikaisia lautapelejä 5kpl, 2x väärän kokoisia petauspatjoja edellisen edellisestä asunnosta, tässä omakotitalossa asuneen edellisen omistajan hylkäämä jouluinen ovikoriste, rikkonainen vaaterekki josta puuttuu pyörät alta ja kokonainen putkikassillinen VIERAILTA jäänyttä vaatetta. Käykää jooko hakemassa nuo tavarat joskus pois mikäli tätä luette.  Niin että sellainen varasto, joka sisältää seitsemän kirjainta ja suoraan sanottuna puolikkaan huoneellisen verran ehtaa ja aitoa shaissea.

Uskomaton asia tässä varastonsiivouksessa on eritoten se, miten monesti kävelee itse siihen ajatuspommiin, jonka mukaan tuo siivous olisi olevinaan jotenkin helppo homma ja nopeasti ohitse. Tosiasiahan on, että räjähtäneen varaston organisoimiseen ja etenkin siihen luopumisen ajatustyöhön hupsahtaa vähintään sen yhden päivän verran aikaa. Tilannetta vain pahentaa se, jos laittaa siivousrupeaman taustalle soimaan jotain nostalgiahuuruja hönkiviä ikivihreitä säveliä. Ai että. Yritäppä siinä tippa linssissä luopua jostain vuonna -98 saadusta jäätelöauton mainoslippalakista, kun onnelliset ja herkät muistot tulvahtavat mieleen väistämättä. Onhan se miltei sama asia heittää moinen kallisarvoinen lippalakki kaatopaikalle, kuin että heittäisi koko lapsuutensa menemään. Yhyy, olihan silloin elämä paljon parempaa kun Spaissaritkin olivat vielä täysissä voimissaan ja Wannabe maailman paras biisi ikinä. Niin ja viivaa fo eevöö.

Siivosin tämänkin varaston viimeksi noin puoli vuotta sitten, mutta joku tasmanian tuholainen siellä on varmaan pyörähtänyt, kun on saanut sotkettua hyllyt noin totaalisesti mullinmallin. Välillä tekisi mieli lyödä päätä seinään jo pelkästään sen vuoksi, että eihän sitä nyt v*ttu vieköön voi aina luistaa aidan alta ja vain huitaista niitä rojuja sinne jonnekin hyllylle kuin se olisi vain "ihan sama" mihin ne laittaa. Se Kolirinteen korkuinen, satunnaisesta myöhnästä moutoutunut vuori kävelee joskus kuitenkin vastaan ja joskus se on vain pakko järjestellä, tahtoipa tai ei. Tässä tapauksessa pakotuksen aiheutti nurkkaan sysättyjen patjojen rykelmä, joka horjahti päin näköä kuin kymmenen jekkushottia yhteen hengenvetoon naukkaissut pubiruusu. Kyllä siinä on ihmisellä voimaton olo, kun koettaa pingertää tietään ulos neljän varapatjan ja pakastimen muodostamasta sämpylästä.


20150416_130419

Käsittämätöntä miten yksi pieni huone voi ajautua tähän jamaan.
Nyt voitte kuvittaa mielessänne miut tuonne väliin klassisten huitoutuvien animekäsien ja valtavan help-puhekuplan kera. Täällä on nyt ihminen välissä.



tiistai 14. huhtikuuta 2015

Maaliskuun kännykkäkuvat


20150309_133931
Fiilistelin sitä keväistä ihmettä aurinkolasit päässä, kun polkupyörän satulaan hypätessä maireasti kasvoja koristanut hymy vaihtuu tuskaiseen irvistykseen. Mikäs sen parempaa, kuin se tunne kun silmät valuvat tupruavan hiekkapölyn ansiosta niin isoina noroina ettei näe kunnolla eteensä. Yritä siinä sitten sykkelöidä suoraa linjaa, ettei joku luulisi että on hypännyt vaikkapa pienessä laitamyötäisessä ruoriin kiinni. Ja tietysti ihan positiivista olisi sekin ettei vahingossa tötteröisi itseään rekan alle.


20150303_075954
Leivoin töissä tsirppanoita pääsiäisen rientoihin. Nyt kun katsoo niin muutama pulu näyttää kyllä siltä kuin olisisi ollut koko ikänsä mäkkäriruokinnassa. Sympaattisia ne ainakin ovat!


20150306_205457
Tähän kuvaan tiivistyy naamakirjaan tekemäni päivitys:
"Silloin kun kerran kuussa tulee ihmisten ilmoille lähdettyä, niin valitsee vahingossa jalkaan KUOMAT jotenkin automaattisesti ja tajuaa virheen vasta myöhemmin. Ei jumalauta. On hienoa olla tyylikäs. #landeltapäivää "

20150311_120253
Jumalauta nii että meiltä! .. aina ei voi onnistua töissä, ei edes ihan joka päivä.


20150317_152302
Autokaupoilla tuli koettuja melkoisia jännitysmomentteja, kun etsittiin mummolle uutta ja sopivaa pirssiä.


20150313_063241

Pääsiäismöttösiä pöytä pulleana. Tein wienerpitkoja ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen, niin piti vähän mehustella sitä että sai taikinan yhellä yrityksellä onnistumaan juuri niin kuin pitikin. Eivätkä nuo rahkapullatkaan yhtään pahalta tuossa etualalla näytä..



20150319_132800
Kävin kirpparilla ja tein pitkästä aikaa sellaisia löytöjä joita voi ihan peukun kanssa hehkuttaa. Uusi tekonahkaliivi pääsee tuunattavaksi jahka aurinko tuo sieluuni taas pikkuisen lisää energiaboostia!



20150313_235256
Koko kuukauden parhaat ja hämärimmät muistot liittyvät jälleen kerran Fiktion järjestämiin Dimensio-reiveihin. Jo pelkästään näitä dekoja katsellessa tulee sellainen fiilis, että mikäli aikaharppaus olisi teorissa mahdollista niin matkustaisin pää kolmantena jalkana takaisin tuohon iltaan ja niihin fiiliksiin jotka sisällä mylläsivät. Innostus on vielä mieto sana siihen, miltä tuntuu kun musiikki valtaa ihmisen sisältäpäin aivan päästä varpaisiin!



20150313_205608
Reivinaama samalta illalta.



20150314_035124
Ja vielä reivitukka! Tuntui jotenkin aivan järjenvastaiselta ajatella, että hiukset kiiltävät heijastimen tapaan uv-valossa. Jotenkin sitä mieltää että ookoo, tekotukkahan kiiluu eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Muovia kaikki tyynni. Mutta nämä karvat kasvavat ihan omasta kuupasta! Plur!!



20150315_172608
Mikä siinäkin on, että aina kun löytää jonkun vanhan ja rakkaan herkun, sitä tulee mätettyä naamariin niin paljon että loppujenlopuksi koko tavara alkaa öllöttämään eikä voisi kuvitellakaan pistävänsä yhden ainutta lusikallista suukkiin ennen seuraavaa vuotta.  Kiintiö taitaa olla tällä hetkellä täynnä vain Exquisan mansikkarahkasta ja lanttulaatikosta tuon mämmin lisäksi. Söin aikanaan Exquisaa kokonaisen askillisen päivään miltei vuoden putkeen, ja voitte vaan kuvitella että nyt pelkkä rahkalillun haju saa aikaan kakomisrefleksejä. Hyi olkoon että sitä osaa olla joskus tyhymä.



20150315_175057
Kenkäostosten aatelistoa tässä.
Siirryin feikkiuniffeista aitoihin uniffeihin, kun ulkomailta roudaamani upeat piikkiniittikengät olivat käytännössä kuitenkin sellaiset joissa omat kinttuni kuolivat jo lyhyen ajan jälkeen. Ostakaa nämä upeat kengät pois nurkista pyörimästä, niin saan pyhittää alttarin näille piikkisiileille ihan omanaan.



20150324_172347
Mäykkyli poseerasi tapansa mukaan hyvin pörheänä. Tässä vasta hellyydenkipeä karvapallero, tuntuu että aina olisi aikaa purisemiselle sekä parille kyhnytykselle korvan takaa.



20150323_123428
Sitten eräänä päivänä kuuntelin varmaan pään sisällä jotain tipitiitä, kun sain valtavan kirkkaan ajatuskuplan siitä, että nyt on muuten pakko värjätä pää keltavihreäksi.  Kevät on, vallaton!



20150321_152400
Vietin paraskaveripäivää markkinoilla ja shoppailemassa, ja koska myö molemmat taidamme olla sielunmaailmaltamme myös myöhästelyn (tai no, myöhäisheränneisyyden) osalta hyvin samankaltaisia, oli suurin osa keskustan putiikeista pistänyt jo lapun luukulle kun pääsimme vasta keskustaan. Onneksi Punnitse & Säästästä sai kahmaloitua sylillisen kivaa ja hyvää.



20150328_111729
Kisuparka sairastaa, häntää hellii käärme. 
Maaliskuuhun ajoittuivat myös Mäytsikäväyväyn surkuhupaisat poukkoilut satelliitti päässä.
Toinen on kyllä kuvassa niin reppanana, että tekisi mieli ottaa raukka ruudun kautta syliin ja paijata.
Taidan antaa karvakasalle herkkunamin jo ihan siitä hyvästä, että jaksoi kantaa tuota tötteröä urheasti kokonaista kymmenen päivää.


20150331_070116
Vielä vähän pääsiäispulluroiden paraatia tähän väliin. Pääsiäispulla on kyllä sellainen sokeripommi että lähtee viimeisetkin makeanhimojen rippeet tällä eväällä. Toisinsanoen: Jumalauta että on hyvää.




20150328_140034
Mikäs sen klassisempaa, kuin aurinkoinen iltapäivä viinin, juustojen ja patongin kera. Enää puuttuu päästä se virtuaalinen silinteri ja suupielestä jalan paksuinen sikari. Taustalle pimpajamaan Für Elisen klassinen pianosonaatti, niin siinäpä sitä olisikin jo jotain.  J'adore la baguette! - lienee ainut asia jonka ammattikouluranskasta jäi ylipäätään mieleen.  Ja niin no joo. Osaisin ehkä oluenkin tilata tuolla kielellä, eli nyt ollaan kyllä vahvoilla.

Video, jonka @paha.lapsi julkaisi
Loppuun vielä tämä yksi kissavideo, koska kissavideoita ei ole koskaan liikaa edes "siinä tietyssä osassa youtubea".  Ja onhan se Mäy aika ihana.